Käytiin rouvan kans maaliskuusa etelän lomalla. Ihan vaan omasa pääkaupungisa. Majotus varattiin eö-pii-än-piin kautta. Asuttiin viikko rempatusa vanahasa kaksiosa Harijusa, yhesä Suomen tihheimmin asutusa kaupunginosasa. Jos Harju olis neliökilometrin kokonen, siellä asus yli 25 000 ihimistä.
Rakennuskanta on vanahaa, mutta kunnostettua. Harjun laella kulukee Vaasankatu, enempi kaikesta pahasta tunnettu. Alueen pohojoslaialla seisoo entinen ruumishuone, josta vainajat aikonaan kuskattiin junalla Malmille hauattavaksi. Ruumishuone on nykyään nuorisotalo.
Nyt täytyy huomauttaa, että rouva valihti tämän kohteen. Ja mullehan se passas, ko mää sympatiseeraan justiin näitä Alpo Ruuthin ja Torsti Lehtisen kirijojen tapahtumapaikkoja. Mää on eellisesä elämäsä ollu Statin kunti. Jep.
Mulla reissun henkilökohtanen tarkotus oli tutustua raitiolinijauuvistukseen. Helsingissähän suurin osa ratikoista on kiertäny uusilla reiteillä jo viime syksystä, mutta vasta nyt pääsin kokkeileen miten homma käytännösä pelittää.
Työnantaja ja moni muu paikallinen tuttu oli jo ehtiny haukkua koko uuvistuksen pataluhaksi.
”Tää on ihan PIIP-PIIP uudistus”, ne sannoo. ”Aina PIIP-PIIP seisoo väärässä ratikassa” ja ”Nehän PIIP-PIIP kulkee ihan miten sattuu.”
No joo. Ostettiin seittemän päivän liput ja mää ajjoin kaikki rataossuuet läpi. Rouva ei jaksanu ihan joka kierrokselle mukkaan. Mutta mää huomasin, että hommahan vörkkii. Mitä ne oikeen valittaa?
Iso ajatus uuvistuksen taustalla on päätepysäkeillä seisottavan ajan lyhentäminen. Reittejä on muutettu niin, että vaunut vaihtaa linijaa lennosta. Esimerkiks seiska, kakkonen ja kolomonen on periaatteesa yhtä ja sammaa linijaa. Vaunu vaihtaa linijakilipiä kesken ajon. Kun se on tullu päättärille seiskana, se jatkaa kohta matkaa kakkosena ja niin eelleen. Entisellä vaunumäärällä pystytään tuottaan enemmän liikennettä.
Ratkasu on kätevä yhtiön kannalta. Tietenki kuskeille jää vähempi taukoaikaa. Tupakit on veettävä vessamatkalla. Jos osas aikasemman linijaston, tää uus on heleppo oppia – ainaki näin maaseuvulta käsin.
Meininki ratikoitten sisällä on ennallaan. Villakoiria, hajuvettä ja rikkaita leskiä päivällä Töölön suunnalla. Vihasesti keskikäytävällä äriseviä röllejä myöhäisillalla Kalliossa. Yks sankari pätki ihtiäsä nyrkillä turpaan, koko matkan Karhupuistosta Hakaniemeen. Rati riti ralla, on siellä monenlaista väkkee. Kaikkien kans kuitenki pärijää – niijen töölöläistenki – ku on vaan ihan ölövinään ja esittää, että muka tietää mihin on ite matkalla.