On mukava kahtella auringonlaskua, ku oma kulta köllöttää kainalosa ja kaikki on hyvin. Se tuntuu siinä niin sopivasti tutulta ja turvalliselta, ei kuitenkaan liikaa. Jos on liian tuttu ja turvallinen, kipinä saattaa kavota. Mitä laaja-alasempi henkilö, sitä enämpi riittää kuorittavvaa ja löytämistä.
Romanttisen rakkauven eellytyksiksi lasken sen kipinän vaalimisen. Tasa-arvosuus ja symmetria on kans tärkiää. Ois hyvä, että ollaan sen kullan kans suunnilleen samalla aaltopittuuella eli että ollaan kutakuinki yhtä tyhymiä. Sosioekonoomisen asemanki ois hyvä olla ees suunnilleen kohakkain. Ja iän – ja nyt meinaan henkistä ikkää. Jokuhan voi vielä viiskymppisenä olla täys kakara, ja täsä saatan tarkottaa ihtiäniki.
Perustaa romanttiselle rakkauvelle tarijuaa myös se, että hyväksyy toisen. Yllättävän moni lempi lakkaa leiskumasta, ku toinen alakaa yrittää muuttaa toista. Täsä pättee vanaha viisaus, että ihtiäsä voi aina muuttaa. Toisen muuttaminen on valitettavan ussein niinku kaivas verta nokasta. Siis omastaan.
Ryppyä rakkauteen tullee, jos ei huomioi toista. Ite oon koittanu nouvattaa neuvua, jonka mukkaan kultaa kannattaa halata ja pussata nelijä kertaa päiväsä. Se pittää semmosta lämpyä kivasti yllä.
Arijesa on hyvä auttaa ja puhaltaa sammaan hiileen. Kotihommia, joita on pakko tehä, pittää jakkaa. Seki on symmetriaa, että molemmat kantaa vastuuta elatuksesta, ravinnosta ja siisteyestä. Tehhään pakolliset hommat yhesä, että päästään äkkiä kahtomaan auringonlaskua. Väsyneenä tai hermostunneena ei kannata alakaa jutella vaikeista asioista. Vakavia keskusteluita kannattaa välttää myös ennen nukkumaanmenua. Palaverin paikka on levänneenä, sopivasti kylläsenä. Ja kullan asioista puhutaan vaan kullan kans.
Seki kannattaa pittää mielesä, että vaikka välillä on pilivistä, aurinko paistaa silti. Rakkaus on vähä niinku aurinko. Se killottaa toisinaan piliven takkaa. Jos aurinko paistas koko ajan täyeltä terältä, siihenki kyllästys. Ja iho kärähtäs.
Ymmärrys tästä, että rakkauskaan ei oo aina päivänpaistetta, on myös romanttisen rakkauven tärkiä eellytys. Ja se, että molemmat saa mitä tarttevat. Näitten lisäksi pittää antaa kullalle tillaa. Mikkään ei oo niin rasittavvaa, ku ripustautuminen ja vahtiminen. Ennen kaikkia rakkauven eellytys on luottamus. Elämän kouluhan näihin opettaa, mutta tämmösiä aattelin tällä kertaa viisastella. Ja jos on lapsia huushollisa, jäläkeläiset välillä yökyllään jonnekki, että saa olla kullan kans rauhasa.
Rakasta kultaas, niinku ihtiäs.
