Pikku-uutinen lehdessä kiinnitti huomion.
”Savolaisopettaja kasvatti lapsiaan pinsettimäisellä otteella hiuksista – syyllistyi lievään pahoinpitelyyn. Syytteen mukaan mies olisi tukistanut noin kymmenvuotiaita tyttäriään toistuvasti vuosien 2017 ja 2018 välisenä aikana. Pahoinpitelysyytteet kiistänyt opettaja myönsi oikeudessa kuultuna tarttuneena tyttäriään kasvatustarkoituksessa pinsettimäisellä kahden sormen otteella hiuksiin.”
Jutussa kerrotaan ettei mies saanut rangaistusta. Hän oli virasta pidätettynä oikeusprosessin aikana. Perheen tytöt olivat oikeusprosessin aikana sijoitettuna kodin ulkopuolelle sosiaaliviranomaisten toimesta. (Ilta-Sanomat 14.6.)
Äitini tukisti joskus, kun oikein väsyi ison lapsilauman kanssa. En ollut muistanut koko juttua, ennen kuin tämän uutisen luettuani. Mitä jos meidät olisi otettu huostaan – vaikkakin vain väliaikaisesti - ja äiti joutunut oikeuteen sen takia? Minkälaiset traumat se olisi jättänyt?
Uutinen jakoi mielipiteet sosiaalisessa mediassa. Me 50-luvulla kasvaneet olemme saaneet tukkapöllyjä, mutta harvaanpa se on jättänyt mitään jälkiä. Nuoremmat ikäluokat paheksuvat asiaa suuresti. Lain mukaan lapsia ei saa millään tavoin fyysisesti pahoinpidellä, ei edes tukistamalla. Se laki tulikin tarpeeseen aikoinaan – tiedä sitten, miten sitä käytännössä noudatetaan.
Jotkut kommentoivat kuitenkin, miten paljon kauheampaa saattaa olla henkinen väkivalta. Lapsen jatkuva alistaminen ja vähättely jättää kyllä jälkensä, se on varmaa. Ei kukaan lapsi ole niin vahva että voisi jättää huomiotta, jos aikuinen solvaa häntä koko ajan.
Kaksi amerikkalaista yliopistoa tutki joku vuosi sitten tuhannen perheen lastenkasvatusta. Tutkimuksessa todettiin, että jatkuva huutaminen lapselle aiheutti hänelle samankaltaisia ongelmia kuin lyöminen: masentuneisuutta ja aggressiivista käytöstä. Huutamisen todettiin vahingoittavan lasten minäkuvaa, se sai heidät tuntemaan itsensä arvottomiksi ja hyödyttömiksi.
Kukapa meistä ei olisi syyllistynyt huutamiseen silloin tällöin? En ole tukistanut lapsiani enkä lapsenlapsiani, en myöskään syyllistynyt lasten mollaamiseen. Huutanut kuitenkin olen, etenkin lapsenlapsille. Kun luin aikoinaan tuosta tutkimuksesta, niin kyllä hävetti.
Olen yrittänyt opettaa lapsille, että vahvemman käyminen heikomman kimppuun on tosi raukkamaista. Entä jos iso aikuinen käy pienen lapsen kimppuun aiheuttaen hänelle fyysistä kipua? Se se vasta onkin raukkamaista. Vaikka kuinka olisi kyse ”kasvattamisesta”. Monet muistavat rangaistukseen liittyvän lisänöyryytyksen, kun itse piti hakea vielä lähimetsästä vitsa, jolla takapuolelle läimittiin.
Silti en koe niitä äidin tukistuksia mitenkään pahoiksi. Hetken se kirpaisi ja unohtui saman tien.