Ko­lum­ni: Suuren puun juu­rel­la

-
Kuva: Maarit Kesti

Yksi haaveistani toteutui, kun matkustin Kaliforniaan tapaamaan kauan kadoksissa olleita sukulaisia.

Pohjois-Kalifornian luonnon kauneus ja monimuotoisuus on hengästyttävän upeaa. Jylhät kalliot ja Tyynenmeren kuohuvat aallot, geysirit, kivettyneiksi fossiileiksi tulivuorenpurkauksen jälkeen muuttuneet valtavat puunrungot, punapuumetsät, pelikaanit, haikarat, lokit ja jopa varikset, kaikki olivat suuria ja ihmeellisiä.

Tiesin, että sukulaiseni ovat ystävällisiä ja hauskoja ihmisiä, mutta en sitä, että he eivät ole poikkeus. Olin perisuomalaisena ajatellut, että amerikkalaisten ystävällisyys on tekopirteää ja teennäistä, josta tulee vain vaivaantunut olo. Mutta ei. Kun tuiki tuntemattomat toivottelevat hyvää huomenta ja kyselevät, mitä kuuluu, se tuntui mukavalta, vaikka ensihämmennyksissään ei osannutkaan vastata kohteliaasti.

Samoissa liikennevaloissa pysähtyi pyöräilijä, joka ihasteli ilmaa ja rauhallista liikennettä. Pienen leirintäalueen iäkäs rouva vitsaili mieheni kanssa kuin vanhat tutut. Dinersin ovella sisään tuleva nainen kehui mekkoani kauniiksi.

Fort Braggin alueella on todella runsaasti tältä seudulta lähteneiden jälkeläisiä. Omankin sukuni edustajia siellä on kymmeniä. Ruokakaupan kassalla nainen alkoi esitellä puhelimestaan Pyhäjoen karttaa, kun kuulee, että tulemme Suomesta. Selviää, että hänenkin sukujuurensa ovat Pyhäjoella. Valitettavasti hänellä ei ole työssään aikaa keskittyä meihin sen enempää.

Vietimme suurimman osan ajasta Kaliforniassa, mutta kävimme myös Oregonissa. Astoriassa suomalaisten osuus on väestöstä ollut valtava. Sikäläisillä hautausmailla vilisivät tutut suomalaiset nimet; Parhaniemi, Mattila, Rantala, Hummasti, Vaara, Ojala...

Kalifornian lait ja säädökset ottavat huomioon luonnon monimuotoisuuden ja herkkyyden. Roskaaminen on kielletty, ja kyltit kertovat, että roskan heittelystä saa kiinni jäädessään 1000 dollarin sakon. Vettä säästetään. Suihkuissa vedenpaine on pieni, eikä nurmikoita juuri kastella.

Suomalaiset siirtolaiset olivat muun muassa punapuumetsien raatajia. He ansaitsivat elantonsa kaatamalla ikivanhoja puita. Onneksi kaikkia punapuumetsiä ei kuitenkaan hävitetty. Luonnonpuistot takaavat vanhojen puiden säilymisen. Niissä puut kohoavat jopa yli 100 metrin korkeuteen ja ovat läpimitaltaan useita metrejä.

Kun seisoin jättiläispunapuun juurella, joka on lähtenyt kasvamaan pari tuhatta vuotta sitten, tuli todella pieni, mutta samalla vahva ja toiveikaskin olo. Tämä puu on kestänyt ja kasvanut läpi kirjoitetun historian. Se oli täällä jo ennen viikinkejä ja on vielä pitkään. Ehkä se kestää vielä Trumpinkin ajan.