Minulta puuttuu into ruuanlaittoon. Se vie aikaa, tulos katoaa hetkessä näkymättömiin ja jälkisiivouskin on hoidettava.
Kevätkesällä meillä alkaa "vokkikausi". Se tarkoittaa, että ensin kuljetaan kippo kourassa pitkin pihaa ja puutarhaa etsimässä syötäväksi kelpaavaa: voikukan lehtiä, maitohorsman versoja, ruohosipulia, edellisvuotisia maa-artisokan mukuloita... Pannulla tirisevässä öljyssä kypsennettynä ja yrttimausteella ryyditettynä niistä tulee yllättävän maukasta mahantäytettä.
Kesän edetessä värkit lisääntyvät ja osin vaihtuvat: herneenversoja ja -lituja, kaalinlehtiä, kesäkurpitsaa, mäkimeiramia, ilmasipulia, harvennusporkkanoita... Sekaan joskus valkuaislisäksi kypsää jauhelihaa, joskus kananmunaa tai kalaa. Pannulla pyöräyttämällä näistä raaka-aineista tulee aina erimakuista. Lapseni sanoivat aikanaan, että äidin ruokia ei voi toistaa.
Säilömään olen innokas. Kätken pakastimeen kaiken kesää villiyrttejä ja puutarhan antimia laidasta laitaan. Käyttämisen laita on sitten jo niin ja näin. Marjoista makeimmat hupenevat puuron päällä, viinimarjat, karpalot ja tyrnit lopsahtavat helposti vuosikertaluokkaan. Yrteistä vain tilli loppuu joka talvi kesken.
Valitin asiantilaa tyttärelleni. Jos et saa jotakin syötyä, niin juo se, oli hänen kommenttinsa. Että mitä? Tee smoothieta. Pelkkä sana jo nostaa niskavillani pystyyn. Nuoruudessani puhuttiin pirtelöistä, joka sekin kuulosti niin tekopirteältä, että kokeilematta jäi.
Pitäisikö nyt sivuuttaa sanat ja kokeilla itse asiaa. Tytön kehotuksesta työnsin banaania pohjaksi tehosekoittimeen. Sen maku ja makeus peittää marjojen happamuuden. Sitten loraus mehua ja maustamatonta jugurttia. Kas kummaa. Tulipa jopa maukasta. Ei muuta kuin kokeilemaan vaihtelevia raaka-aineita pakastimen uumenista. Ja sieltähän löytyy.
Viime syksynä en ollut ihan kunnossa sadonkorjuuaikaan. Piti oikoa tyrninpoiminnassa. Napsuttelin marjaryppäät leikkurilla pensaista pakastimeen.
Olin yrttikirjallisuudesta lukenut, että lehdetkin sisältävät monia fysiologisesti vaikuttavia aineita. Nyt olen saanut "sotkuun" käytettyä tyrninmarjat lehtineen, nokkosensiemenet ja mustakaalin lehdet. Niiden ansiosta talvinenkin ruokavaliomme sisältää foolihapon lähteenä kunnon vihreää.
Lisäksi koneen terät murskaavat osan siemenistä vapauttaen niissä olevan arvokkaan öljyn elimistön saataville.
Tyttö varoitteli, että sörsseliin kyllästyy. Meillä se raja ei ole tullut vastaan. Liekö syynä se, että kahta samanlaista en ole vielä onnistunut tekemään.