Tänään on takatalvi. Pohjoistuuli vonkuu nurkissa ja lunta tupruttaa. Raahen sääksikin tämä keli näin vapun jälkeen tuntuu tyrmäävältä. Ehkä tämä onkin sopiva hetki muistella rahtusen oman raahelaisuuteni vaiheita.
70-luvun Oulussa opiskelevan näkökulmasta Raahe oli eksoottinen sekoitus pitkään hiljaiseloa elänyttä pikkukaupunkia ja äkillisesti kasvanutta teollisuusyhteisöä. Tarinoissa lehmät käveleskelivät laiskasti kylän kaduilla ja toisaalla masuunit puskivat sulaa metallia. Rautaruukin myötä kaupunkiin oli saatu myös uusi sairaala 60-luvulla.
Olimme aikanaan tulleet etelän suunnasta Ouluun opiskelemaan ja valmistumiseni kynnyksellä päätimme lähteä kohti etelää. Ensimmäiseksi etapiksi valikoitui Raahe sattuman kaupalla. Tulimme aluksi viideksi kuukaudeksi kesällä 1978.
Lääkärimiehitys oli tuolloin hyvin ohut. Kullakin sairaalan erikoisalalla toimi yksi tai kaksi varttunutta lääkäriä tehden varsin ympäripyöreitä viikkoja. Päivystyskin kuului hoitaa. Sisätaudeilla ja naistentaudeilla oli helppo laatia päivystyslista. Sisätaudeilla nimi oli Korhonen ja naistentaudeilla Niemi-Pynttäri ja nimien alla kuukauden mittaisesti yhtäläisyysmerkkejä. Siihen maailmaan tulimme jakamaan työtaakkaa ja taitojen karttuessa myös vastuita.
Viivähdimme viidettä vuotta kunnes paljon kokeneina palasimme Ouluun erikoislääkärioppiin. Saimme kumpainenkin, Virpi ja minä, laaja-alaisen koulutuksen erikoislääkäreiksi omille erikoisaloillemme ja kesällä 1986 palasimme Raaheen. Mielikuvamme Raahesta oli selkiytynyt. Raahe oli nuorelle ammattilaiselle erinomainen paikka kehittää ja kehittyä ja perheelle hieno paikka asua. Lapset pystyivät liikkumaan omatoimisesti. Palvelut olivat lähellä ja kaupatkin olivat jo auki niin, että myöhempäänkin töissä viihtyvä sai ostettua iltasella purtavaa. Toki oli myös haasteita. Edelleen oli pulaa kokeneista ammattitovereista, mutta tilanne oli kuitenkin parempi kuin viisi vuotta aikaisemmin.
Kehitimme uusin voimin sairaalan erikoissairaanhoitoa yhdessä työtovereittemme kanssa siten, että parhaimmillaan sairaala arvioitiin kokoluokkansa parhaaksi, vaikka kustannustaakka omistajakunnille oli vain keskimääräistä tasoa. Tänä takatalven päivänä tekee kipeää todeta, miten vähän on jäljellä siitä yritteliäästä ja tulevaisuuteen uskovasta erikoissairaanhoidon laitoksesta, jonka kukoistusajan saimme elää osana omaa elämäämme.
370-vuotias Raahe on monet kerrat kokenut kovia, välillä varmaan omasta syystäänkin. Takatalvea seuraa toivottavasti lämmön ja kukoistuksen kausi, josta me ja tulevat raahelaiset saamme nauttia.
Raahe 370-toimikunnan jäsen