Oma sukupolveni kasvatettiin vähällä pärjääjiksi. Turhaa ei ostettu, sillä kaikki korjattiin ja käytettiin tavalla tai toisella uudelleen. Omavaraisuus oli selviö – kaikessa mahdollisessa. Jotkut kutsuivat tätä köyhyydeksi.
Meillä se oli elämäntapa, kuten muillakin.
Yhtäkkiä levisi joka paikkaan lastulevyaikakausi. Puisten huonekalujen tilalle ostettiin nitiseviä ja lenuavia puhtaanvalkoisia lastulevypöytiä ja -sänkyjä. Muovilla oli katettu kaikki mahdollinen ja monesti mahdotonkin. Ja monella muovilla.
Oli astuttu uuteen aikakauteen. Tavaramassat vyöryivät silmille ovista ja ikkunoista.
Suomalaiset ryhtyivät tukemaan hiljalleen tuontimaiden elintason korottamista. Kotimaiset tuotteet hyytyivät takasuoralle ulkolaisten vaaterekkien ja kenkätelineiden kolistellessa myymälöihin. Kertakäyttökulttuuri saapui kohisten.
Monia tärkeitä ammattikuntia poistui takavasemmalle. Suutaritkin pohtivat, millä elantonsa hankkisi.
Nyt koko näytelmän loppuhuipennus on edessämme.
Valaiden vatsat täyttyvät muoveista. Rakennusmateriaaleista menee jätteeksi rakennusaikana 10–15 prosenttia.
Ruuasta 31 prosenttia menee hukkaan arvoketjunsa aikana. Toimistot, autot, koulut ja julkiset tilat ovat vajaakäytöllä.
Seuraavat 20 vuotta näyttävät, että tällä meiningillä tarvitsemme lisää energiaa kaksikymmentä prosenttia, vettä 137 ja viljelysmaata yli 200 prosenttia lisää.
Kun nyt kasvu näkyy kaikkialla, hyvä uutinen meille on tietysti sekin, että teräksen kasvutarpeeksi ennakoidaan 57 prosenttia.
Tässä kohtaa voisi jo Ojalan Niilokin nostaa reippaasti peukkua.
Se, miten ja missä teräs tehdään, onkin jo toisen jutun väärti. Toivoa sopii, että peittoaisimme Aasian maat tässä mittelössä.
Miten minusta tuntuu, että pikkuhiljaa palaamme ainakin lähelle sitä toimintatapaa, mikä oli viisas ja nimenomaan kaukoviisas tapa elää – suu säkkiä myöden eläminen.
Toiset joutuvat opettelemaan asian kantapään kautta, toisille elämäntapa on jokapäiväistä.
Kestävät kulutustottumukset ovat pääoma, minkä siirtäminen jälkipolville on pitkäjänteistä työtä.
Valistus on jo tuottanut tulosta, sillä nuorison on luontevaa toimia kirppareilla, mutta onko vanhemmasta kaartista tähän touhuun?
