Oon sen ikänen santeri, että mulla oli kaksvuotiaana keltanen Batman-paita. Telekkarista tuli niihin aikoihin lepakkomiestä, mutta mää en muistaakseni saanu kahtua sitä vielä sillon. Ensimmäiset muistikuvat ruuvun äärestä mulla on Niksulasta ja Kasperista. Pertsaa ja Kilua tuli vahattua kans. Lasse Virénin juoksut olympialaisissa jäi hyvin mieleen. Spede-show oli totta kai hauska ja sehän jatku sitte 80-luvullaki.
Edvin Laineen Tuntematon sotilas esitettiin telekkarissa vuonna 1973. Isä anto mun kahtua sen, vaikka olin vasta ekaluokalla. Sen jäläkeen Pattastenmäellä käytiin sottaa monta vuotta. Eikä se oo mun kohalla päättyny vieläkään.
Naapurilähiötä ja Rintamäkeläisiä meillä seurattiin koko perheen voimin, niinku Hanskia ja Sämpyäki. Näkymätöntä ja Kuuen milijoonan dollarin miestäki sain kahtua. Rekkakuskeista jäi päähän soimaan se tunnusmussiikki. Se ei ollukkaa hullumpi korvamato. Se oli semmosta valtatiekantria. Ja Levyraatia piti Jaakko Jahnukainen ja myöhemmin Jukka Virtanen.
Polttouhrit, Yöjuttu, Juuret ja palijo muutaki jäi näkemättä, ku äiti ja isä kielsi. Naapurin isot pojat kahto kuitenki neki ja kertovat mitä tapahtu. Sitte pystyn leuhkiin ja valehtelleen toisille, että oon nähäny itekki, ku osasin viheltää kupletin juonen.
Sheriffi McCloud ja Cannon oli siinä rajalla saako töllätä vai ei. Äiti tykkäs Kahen kerroksen väestä ja kotimaisista vilimeistä. Kapteeni Cousteaun Meren salaisuudet kiinnosti koko perhettä. Sehän ei ollukkaa pelekkää viihettä, vaan siinä oppi maantietua ja biologiaaki samalla.
Merilinija ei napannu mua ollenkaan, mutta josaki vaiheesa Onnen päivät oli aivan ehoton. Siitä piti nähä joka jakso. Fonzie korijas kaikki vehkeet nyrkillä. Jukepoksiaki se vaan pammautti kylykeen, niin jo alako pelittään.
Dallas ja Dynastia kiinnosti jonku verran, mutta mun nuoruuen merkittävimmäksi tv-sarijaksi jäi Hill Street Blues. Kotimaisista tykkäsin Metsoloista ja Kotikavusta. Kotikatua tuli kahtottua alakuvaiheesa hyvin intensiivisesti. Kauniit ja rohkiat ihimetytti, miten se veti kotikatsomot täyteen. Vanahemmat ihimiset kehu, että se oli melekeen yhtä hyvä ku Peyton Place oli ollu aikonaan. Mää en jaksanu kauniita ja rohkioita.
Niin se meni lapsuus ja nuoruus ruuvun ääresä, töllö päällä. Ihimeen hyvin on jääny nuita ohojelmien nimiä mieleen. Ehkä se johtuu siitä, että siihen aikaan näky aluks vaan yks kanava. Kakkonen alako näkkyyn täälä päin kai vasta 70-luvun puolella. Ja kolomas kanavahan käynnisty Suomesa vasta vuonna 1993, ku MTV siirty omalle kanavapaikalle ja nuoruus alako olla ohi.