Minä tunnen.
Hän on ihan tavallinen mies, ihan kuin nimestäänkin voi päätellä.
Ei ole kummoinen keskustelija, enämpi myötäilee ja möhähtelee. Ei mene äärimmäisyyksiin missään. Hän vaikuttaa ajoittain jopa korostetun tavalliselta.
Lempiruokansa on makaronilaatikko, mikäs muu.
Hän osallistuu kotitöihin, vie matot ulos, kuskaa lapsia harrastuksiin ja tekee muutenkin kiltisti oman osansa kodin hoidossa ja perheen yhteisissä asioissa.
Ajaa harmaalla keskivertoautolla keskinopeutta, ei lyö yli missään. "Yllättää" vaimonsa ruusupuskalla hääpäivänä joka vuosi, sinä samana päivänä, jonka kumpikin tietää.
Kun hän kävelee sinua vastaan, et muista 14 sekunnin päästä ketään vastaan kävelleesikään.
Mutta.
Joka lauantaiaamu kello 9 hän sivuuttaa perheensä ja kävelee asekaapilleen. Sieltä hän ottaa kertatulirynnäkkökiväärin, taktisen haulikon ja pistoolin.
Hän pukeutuu keskivertokamppeidensa sijaan maastopukuun. Jalkaansa hän vetää maiharit, jollaisia käyttävät miehet, jotka on luotu kulkemaan omia polkujaan.
Auton keula kääntyy pihassa kohti aluetta, jossa kokoontuvat isänmaalliset ja urheiluhenkiset miehet, kullakin hyvin samantapainen asearsenaali mukanaan. Alkaa sovelletun reserviläisammunnan harjoitukset.
Matti on nyt toinen mies. Hän syöksyy, kääntyy räjähtävällä nopeudella ja ampuu kuviteltua vihollistaan silmien väliin vakain käsin.
Hän juoksee, kierähtää, hyppää ja pitää hermonsa, löytää salamana kohteensa. Osumatarkkuutensa herättää ihailua toisissa, kello käy ja Matti suorittaa rastinsa ennätysajassa, kovin tuloksin.
Kotiin hän tulee kodinhoitohuoneen ovesta, vaihtaa siviilit päälleen ja pistää hikeentyneet kamppeet pyörimään pesukoneeseen. Suihkun jälkeen hän astuu perheensä eteen tuttuna ja turvallisena, ja on valmis osallistumaan täysin palkein lasten ja vaimon lauantaihössötykseen. Matti, kotirintamamies vuosimallia 2017.
Sovellettu reserviläisammunta kasvattaa koko ajan suosiotaan, kertoi tähän lehteen haastattelemani Pasi Parkkila. Ei ihme. Tuntemalleni Matti Virtaselle se on elinehto.
