Anteeks pyyän kaikilta teiltä, joitten luona oon luvannu käyä. Mutta en oo käyny. En oo ehtiny, vaikka mieli ois teheny. On ollu vähä hektistä tää elämä. Ja rouvalla vielä enemmän. Nyt on vaan niin sanotusti ollu tilanne päällä.
Esimerkiks: mää kirijotin ja sain valamiiks vejenalasta sottaa käsittelevän rommaanin. Sota-ajan tapahtumat sijottuu kirijasa suomalaiseen sukellusvenneeseen, Vesihiiteen. Mää kirijotin sotakohtaukset karkioitten piirustusten, valokuvien, muutaman arkistovilimin, veteraanihaastattelun, sotapäivä- ja tietokirijojen perusteella. Käsis läpäsi asiantuntijatarkastuksen. Mua vaan jäi vaivaamaan, että kaikki ei oo vielä ihan kohallaan. .
Tää mennee nyt yksityiskohtiin, mutta tämmöstä tää mun työ on. Olin kirijottanu, että sukellusvenneen keittiö eli kappyysi sijjaittee ratiohyttiä vastapäätä heti keskuksen jäläkeen. Tämmösen käsityksen olin karkioista kuvista saanu. Otinpa sitte yhteyttä Kansallismuseoon ja tievustelin alustyypin tarkkoja piirustuksia. Sain niistä valokuvat muutaman viikon oottelun jäläkeen.
Kahtelin fotoja peräti tyytyväisenä. Kaikki näytti menneen oikeen, mutta sitten huomasin sanan ”kyökki” ja putosin kaivoon. Siltä se tuntu. Pertanan kyökki ei ollukkaa ratiohyttiä vastapäätä vaan pari metriä etteenpäin siitä, upseeriosaston keulan puoleisesa pääsä. Voihan video. Kuka sen sinne oli käskeny laittaa? Hä?
Ei siinä auttanu ku rueta korijaamaan, koska asiantuntevia lukijoita piisaa. Perkasin tekstin läpi ja huomasin, että tää vakta vaikuttaa käsikirijotuksesa 32 kohtaan 21 eri sivulla.
Titti rii. Siinäpä sitte korijailin juttua ja siinä meni ne päivät, jokka alun perin olin suunnitellu käytettäväksi kylläilyyn. Niin, että anteeks vaan vielä kerran, ku ei oo näkyny. Tyhymästä päästä kärsii koko Tupajumi. Nostetaan kuitenki kättä ja poristaan, jos sattumalta pätkähettään josaki vastakkai.
Rouva suunnitteli painattavasa mulle t-paian, josa lukkee isolla KYÖKKI. He hee.
Tää on kuitenki pientä esimerkiks sen rinnalla, mitä nää sukellusvenemiehet joutu soasa kokkeen. Huhtikuusa 2015 haastattelin Lauri Puontia, joka palaveli jatkosoasa dieselmatruusina sukellusvene Vetehisesä. Hän kerto soan pallaavan unniin yhä vieläki. Ankkurivaijeri raapii sukellusvenneen kylykiä keulasta perrään ja hän säpsähtää herreille. Soan päättymisestä on yli 70 vuotta ja se vaijeri rapisee vaan.