Siitä on nyt 26 vuotta, 4 kuukautta ja 24 päivää. Seisoin Kauppakadun apteekin tiskin ääressä. Olin nauttinut muutaman lasin viiniä vahvistukseksi. Hönkäisin farmaseutille: ”Ottaisin nikotiinipurkkaa. Minä lopetan nyt tupakoinnin.” Farmaseutti väisti henkäystäni ja katsoi minua aavistuksen verran säälivästi.
Olin polttanut siihen päivään mennessä kaksikymmentä vuotta joka ikinen päivä. Aivan oikein, joka ikinen. Ei sellaista flunssaa ollut, etten ainakin pari tupakkia olisi vetäissyt. Sain kaksi tytärtä ja polttelin iloisesti synnytykseen asti. Kaksi tuntia synnytyksen jälkeen sai nousta vuoteesta. Menin ensimmäiseksi horjuvin jaloin Raahen Aluesairaalan parvekkeelle ja kaivoin aamutakin taskusta tupakit ja tikut. Neljäkymmentä vuotta sitten se ei ollut kenenkään mielestä kummallista. Lapsetkin syntyivät nelikiloisina, eikä heillä ollut tauteja sen enempää kuin muillakaan lapsilla.
Mutta heinäkuussa 1991 sain astman. Päätin lopettaa kerralla. Se oli kauheata. Kärsin niin voimakkaista vieroitusoireista, etten nukkunut kolmeen kuukauteen. Ruoka ei maistunut ja laihduin monta kiloa. Olin myös hyvin masentunut, mikään ei huvittanut. Olinhan kadottanut osan itseäni.
Hitaasti alkoi helpottaa. Näin kuitenkin unta tupakasta jatkuvasti. Olen vetänyt tasan yhden henkäyksen lopettamiseni jälkeen. Ystävälläni oli tulitikut loppu ja ehdotin, että hän ottaa klassiseen tyyliin tulen lieden kuumennetulta levyltä. Hän ei osannut, joten avustin. Panin sätkän suuhun ja imaisin, kunnes sain pään hehkumaan. Sen jälkeen vetäisin yhden savun. Voi että se maistui ihanalta! Niin ihanalta, etten uskaltanut toista kertaa imaista. Olin tuolloin ollut polttamatta 14 vuotta.
Edelleen tekee tupakkaa ajoittain mieli. Hyvän ruuan jälkeen, siivousurakan jälkeen tai ihan muuten vaan. En tiedä, onko tarve psyykkinen vai fyysinen vai molempia. Olen kaikki nämä vuodet lohduttautunut ajatuksella, että ehkäpä vanhainkodissa poltan joskus salaa. Niissä on kuulemma tupakointi nykyisin kielletty, joten se siitä.
Tämä oli niin sanottu opettavainen tarina. Älkää nuoremmat aloittako lainkaan. Jos ehditte jo aloittaa, lopettakaa niin kauan kuin pystytte. Tupakka on huume, selkäytimessäni on vieläkin muisto nikotiinin ihanasta vaikutuksesta.