Änkesin joulun alla Oulun suurimpaan markettiin jouluherkkujen hankintaan. Tuloportin takana seisoi itseäni korkeampi ja kymmenen metriä pitkä seinämä irtokarkkilokeroita. Huh! Kulkuväylän toisella puolella oli vuori säkinkokoisia sipsipusseja.
Missä ovat kuorelliset hassel- ja saksanpähkinät, joita olin tullut hakemaan? Missä myyjä, jolta voisi kysyä? Etsin aikani ja lopulta sain vastauksen "eivät kuulu meidän valikoimiin".
Pääsin lopulta maito- ja piimäpurkkien sekä limppunyssäkän kanssa kotimatkalle. Ne olisin tosin saanut hankittua omalta kylältäkin.
Kokemus sai minut muistelemaan menneitä. Lapsuuteni kotikylän kauppa ei ollut suuren suuri, mutta tyydytti hyvin tavallisen elämän tarpeet. Maito mitattiin pitkävartisella litranmitalla omaan astiaan. Se oli tonkalla tuotu Laitilan meijeristä samoin kuin myytävä voi, emmentaljuusto ja kerma. Jauhoja punnittiin säkistä pussiin asiakkaan tarvitsema määrä. Ihanuuksiakin oli tarjolla, mutta niiden perään oli turha tavallisella kauppareissulla haikailla.
Jouluksi hankittiin useammanlaistakin tavallisuudesta poikkeavaa. Riisistä keitettiin puuro ja sitä syötiin sekahedelmäsopan kanssa. Sai lauantaimakkaraa, joka oli aivan muuta kuin arkena syödyt ryynimakkarat. Parasta olivat lapsen mielestä kuitenkin Tosca-karkit.
Koko syksy oli syöty omia omenoita. Viimeisenä Antonovkia. Niiden jälkeen tuntui ihmeeltä, että hedelmä voi olla niin makea kuin ulkomaan päärynä.
Joulunpyhäaskareisiin sisältyi pähkinöiden syönti. Tuolloin pähkinät olivat kuorellisia. Niiden särkeminen kahdella kivellä oli taitolaji. Jos ei löynyt tarpeeksi kovaa, kuori pysyi ehjänä. Jos löi liian lujaa, syötävä sisus meni tuusannuuskaksi.
Kaiken lisäksi piti yrittää pitää äiti tyytyväisenä. Hän kun vahti silmä tarkkana, ettei yhtään kuorenpalaa päässyt "truiskumaan" lattialle.
Joulukinkun isä hankki tuoreena kasvattajalta, toimitti palvaajalle ja ah, miten taivaallinen syötävä muutamaa päivää ennen joulua haettiin: kuivakkaa, maukasta, sopivan suolaista. Jopa paksu, valkoinen läski levitettynä ohuelti ruisleivälle oli herkullista.
Voi kuinka monta pettymystä olen nykymaailmassa kokenut palvituotteiden kanssa. Suolaa tunnutaan tällättävän rutkasti, mutta eniten minua haittaa tuotteiden vetisyys.
Minussa on varmasti valuvika: en löydä nykykaupan tuhansien tuotteiden valikoimista haluamaani. Minulle riittäisi perusasioiden tarjoaminen –kunhan olisivat laadukkaita.