"Heippa, mun nimi on Siiri ja mä leikin nyt tämmösil silleen, että mä koitan jakaa nää hyvin. No niin, nyt aloitetaan.... Siis mä nyt teen videota yksin ilman äiskää. Äiti lähti nyt tästä videosta pois, tältä videonäyttämöltä. Ja siks mä teen yksin tätä videota..."
5-vuotias pulputtaa tekstiä videolle kuin vanha tekijä ja minä tirskun hämmennyksestä viereisessä huoneessa. Mistä tuo kaikki tulee? Meillä ei juurikaan katsota Youtubea, sillä en luota siihen, etteikö lapsi voi törmätä siellä epämiellyttäviin asioihin. Hänellä ei ole isompia sisaruksia, joilta hän voisi vloggauksen perusteet oppia. Ehkä se on tarttunut joltain kaverilta tai isommilta serkuilta? Lapseni on selvästi kasvamassa videoiden maailmaan.
Olen videoiden kanssa täysin kuutamolla. 80-luvun lapsena minulle ainoat videot, mitä katsottiin, tulivat VHS-kaseteilta. Niiden sisältöhän oli sitä, mitä oli ostettu tai sitä, mitä oli tv:stä nauhoitettu. Videoita ei katseltu missä tahansa, milloin tahansa. Meillä ei myöskään nauhoitettu kotivideoita. Enkä ihmettele! Ovathan nauhurit olleet koossa, käytännöllisyydessään ja hinnoissaan varmasti ihan eri luokkaa kuin tänä päivänä.
On hurjaa, kuinka muutaman vuoden nuoremmat elävät ihan eri maailmassa – paljon nuoremmista puhumattakaan. Heille itse tehdyt videot ovat arkipäivää. Omat ajatukset ja tekemiset kuvataan ennemmin videoksi kuin kuvaksi tai puetaan sanoiksi. Videot myös jaetaan kaikelle maailmalle yhtä arkisesti kuin leivälle levitetään voita. Niin vain kuuluu tehdä.
Videoiden tekeminen on selvästikin hauskaa, silti mietin, mitä videon julkistamisesta netissä tai somessa saa. Oman äänensä kuuluviin? Kehuja ja kannustusta? Rahaa ja suosiota? Ehkä. Yhtä hyvin voinee käydä toisin. Voi joutua tuntemattomien lynkkaamaksi ja haukuttavaksi, ahdistelluksi ja häirityksi. Mikä on se houkutin, se palkinto, joka on kaiken riskin arvoinen?
Olen räpiköinyt kaiken maailman netti- ja somevideoita vastaan pitkään. Enää vastustus ei auta, kun videot ovat jo vallanneet oman kotini. Nyt voin vain olla apuna, kun tyttäreni tahtoo katsoa videoita ja huolehtia siitä, että ne ovat sisällöltään sopivia. Voin myös tukea hänen videotuotantoaan. Niitä ei kuitenkaan koskaan pistetä julki, mutta sukulaisten ja tuttavien iloksi niitä voi näyttää.
Tässä vielä ote viimeisimmästä "vlogista": "Moi mä oon Siiri, ja nyt mä rupeen siks meikkaan, ku mä teen meikkivideoo. Jaaa... mä taidan kohta aloittaa sen, mut pari sanaa vielä. Et siks mä aion tehdä sen meikkivideon, koska mä niin kovasti tahdon sitä tehdä. Niin. Nyt mä alotan. Än, yyy, tee, nyt!.....Äiti mihin tätä pannaan?"