Muutamana aamuna töihin ajaessani ovat pääskyset istuneet vierivieressä sähkölangoilla, mustat frakit kiiltävinä, sulat suittuina. Siinä ne ovat visertäneet viimeisiä värssyjä lintujen laulukirjasta. Kesä kääntyy syksyyn, kohta on lähdön aika. Suurina parvina kesälinnut suuntaavat muuttomatkansa tuhansien kilometrien päähän. Se on uskomaton matka pienille linnuille. Ensi kesänä ne taas palaavat samoille seuduille mistä lähtivät.
Västäräkki on lintu, jonka näkeminen on lupaus kesästä. Niin kuin sanotaan: västäräkistä vähäsen. Kun lapset olivat pieniä, laitoin keväällä jääkaapin oveen postikortin, jossa oli västäräkin kuva. Oli hienoa sitten nähdä, kun ensimmäinen Väiski tepasteli pyrstö keikkuen, vielä osin lumilaikkujen seassa. Väliin se pyrähteli lentoon ja laskeutui taas keikuttelemaan.
Pihametsässämme asui vuosia kyyhkyspari, niin ainakin luulen, että sama pariskunta se oli. Usein ne lentelivät peräkanaa tai istuivat puussa kujertamassa, rakastuneita ne tietenkin olivat. Enää niitä ei ole näkynyt. Joku yksinäinen kyyhkynen on istunut langoilla ihmettelemässä.
Linnut ovat hienovaraisia ihmisiä kohtaan, ne luovuttavat oitis olohuoneensa meidän käyttöön. Suorastaan harmitti kesällä mennä uimaan, kun kurkiparvi oli jälleen kerran sitä mieltä, että nyt niiden on lähdettävä takaisin pellon suuntaan. Olisihan meressä ollut tilaa meille kaikille. Raskaasti ne kohosivat siivilleen, varmaan huokaillen, että eikö vähempikin lorkkiminen riittäisi.
Jos osaisin lintujen kieltä metsästysaikana, niin nousisin pellon reunalla ja metsässä suuren kiven päälle. Sieltä julistaisin äänekkäästi: tämä on sotatoimialuetta. Menisin rantaan ja kailottaisin suureen ääneen, että teistä yksikään lintu ei ole täällä turvassa. Sanoisin, että lähtekää heti, ja piiloutukaa, ette ole suojassa edes yön pimeimpänä aikana. Sitä en tiedä, uskoisiko kukaan minua, koska kuulun Homo sapiens -lajiin. Eikä tuttavuus tämän lahkon jäsenen kanssa tiedä välttämättä hyvää.
Syksyn jälkeen tulee talvi, ja kohta onkin kevät. Muuttolinnut palaavat valtavina parvina pitkältä matkalta metsiin, pelloille ja rannoille. Lentäessään pihamaan yli joutsenet tervehtivät trumpettifanfaarilla, hanhet töräyttelevät soolojaan väliin, ja kurjet toitottavat torviaan. Kohta västäräkit keikuttelevat pyrstöjään, väliin ilmaan hypähtäen. Ehkä eräänä keväisenä päivänä kyyhkyset löytävät toisensa, rakentavat pesän metsikköömme, saavat poikasia, ruokkivat ja opettavat lentämään niitä.
Jonakin päivänä nämä rauhaa ja vapautta symboloivat linnut lentävät pois, mutta toivon, että ne palaavat takaisin.