Tammikuun lopulla vuonna 1649 Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas Kaarle I tuomittiin maanpetoksesta ja mestattiin. Sitä ennen Kaarle I pääasiassa rähinöi: erimielisyyttä oli niin parlamentin kuin uskonmiestenkin kanssa. Riideltiin uskonpuhdistuksesta ja mannereurooppalaisten kanssa sotimisesta. Sisällissodankin hän ehti aikaansaada – ensimmäisellä kerralla siinä onnistuen, toisen yrityksen päättyessä kohtalokkaaseen tuomioon.
1600-luvulle tultaessa eurooppalaiset löytöretkeilijät olivat tuhonneet ja ryöstäneet useita Amerikan mantereen alkuperäiskansoja. Nykyään tunnemme muun muassa inkat ja atsteekit enää vain historiallisina kansoina ja kulttuureina. Amerikan pohjoisosissa alkuperäisasukkaiden ja sinne tunkeutuneiden eurooppalaisten rinnakkaiselo oli yhtä toivotonta: kaupankäyntikulttuuri vaihtui sotimiseen ja alkuperäiskansojen häätämiseen. Eurooppalaisten mukanaan tuomat kulkutaudit tekivät hävitystyössä oman osansa.
Rauhalla ei mennyt sen paremmin Kiinassa. Maan viimeiseksi jäänyt keisaridynastia Qing oli kukistanut Ming-dynastian 1640-luvun lopulle tultaessa, heikko hallinto, sisäiset kiistat ja muun muassa luonnonkatastrofit olivat heikentäneet laajalle levittäytynyttä Ming-dynastiaa. Qing-dynastian alkuvuosien hallitsija, Raahen perustamisen aikaan, oli valtionhoitaja Dorgon. Hänen käskystään kiinalaisten miesten oli alistumisen merkiksi käytettävä hiuspalmikkoa. Monet valitsivat ennemmin kuoleman.
1650-luvun tienoilla oli valtamerillä ruuhkaa, kun orjakauppa kukoisti. Islamilaiseen maailmaan on kuljetettu orjiksi vuosisatojen aikana kaikkiaan n. 14 miljoonaa afrikkalaista, ja samanlainen määrä eurooppalaisten siirtokuntiin Atlantin yli. Vaikka orjuus on virallisesti lakkautettu, tietävät kaikki toisen todellisuuden.
Kun Raahe vuonna 1649 perustettiin, olimme Suomessa, tai siis Ruotsissa, päässeet juuri eroon kolmikymmenvuotisesta sodasta. Westfalenin rauhan myötä Keski-Eurooppa oli pahasti tuhoutunut ja Ruotsin suurvalta-aika oli aluillaan. Puuhakas uudistaja Pietari Brahe määrättiin Suomeen kenraalikuvernööriksi ja hän päätti perustaa muun muassa Raahen, aluksi toki Salon nimellä. Helppo ei ollut uuden kaupungin alkutaival: nälänhätä, naapurikaupunkien kateus, Suuri Pohjan sota ja Isoviha koettelivat raahelaisten selviytymistä. Tavallaan hyvin hämmästyttävää, että täällä sitä yhä vain elellään.
370 vuoden päästä, vuonna 2389, kukaan tuskin googlaa entisajan tapahtumia ja tutkii Wikipediaa kirjoittaakseen kolumnia paikallislehteen. Mutta jos googlaisi, niin mitä hän saisi luettavakseen?