Yritin laskeskella, kuinka monessa yhdistyksessä olen elämäni varrella toiminut. Ei selvinnyt lukumäärä, mutta monissa: ammattiyhdistyksissä, luonnonsuojelussa, luomupiireissä, puutarhayhdistyksissä... Oli yhdistys mikä tahansa, niissä toimimisessa olen kohdannut hyvin samankaltaiset ilot ja ongelmat.
Yhdistystoiminta kokoaa yhteen samaan intressiryhmään kuuluvia ihmisiä. Se on parhaimmillaan samanhenkisten lämmintä yhteenkuuluvuutta. Mutta jo pelkän leppoisan kokoontumisen aikaansaaminen vaatii järjestelytöitä: aika, paikka, tarjoilu, jälkisiivous... Sitä eivät tule ajatelleeksi ”valmiilletulijat”. He ovat usein samoja, jotka ilmaantuvat paikalle mukanaan liuta kivoja ehdotuksia, joita yhdistys voisi järjestää, mutta eivät itse tarjoudu minkään asian hoitamiseen. Samainen ihmistyyppi on myös kärkäs arvostelemaan jälkikäteen, mikä kaikki olisi voitu hoitaa paremmin. Moni tuttu yhdistysaktiivi on pahoittanut mielensä, kun suuren urakan jälkeen puutteista on tultu valittamaan ikävään sävyyn. Itselläni on vuosien varrella nahka parkkiintunut vakiolauseekseni: olisit hoitanut itse paremmin.
Suuremmaksi ongelmaksi koen meidän ihmisten erilaisen tyylin vastata huutoonsa. Savossa sanottiin, ettei molempia tarvitse – luvata ja täyttää. Minulla ei synkkaa tuon ihmistyypin kanssa. Jos lupauksiin ei voi luottaa, nakertaa jatkuva epäluulo, mikä johtaa loputtomien varmistusten kierteeseen. Tällainen henkilö ei kanna vastuuta edes omalta osaltaan. Hän voi perua lupauksensa viime hetkellä tai jättää tulematta paikalle. Aiheutettu sotku jää muiden hoidettavaksi.
Vapaaehtoistoiminnassa ei minusta tarvitse sietää yhtä paljon kuin työyhteisössä. Voi pohtia, onko järkevää roikottaa mukana toimijoita, joiden mukanapitäminen vie enemmän energiaa kuin heidän töidensä lisääminen omiksi lisätöiksi kuluttaisi.
Edelläkuvatut ovat niitä yhdessä toimimisen kipupisteitä. Entä se toiseen vaakakuppiin tuleva? Sitä on pakko olla enemmän. Muuten jokainen järkevä ihminen heittää hanskat tiskiin.
Ihminen on laumaotus. Hänen hyvinvointiaan edistää kuuluminen ryhmään, jossa voi tuntea olevansa ymmärretty ja hyväksytty. Ryhmään, jossa kokee tulevansa kuulluksi. Ryhmään, jossa voi esittää ideoita ja jossa hyväksi havaittuja ehdotuksia yhdessä toteutetaan.
Itselläni on ollut onni olla mukana monissa prokteissa innovatiivisessa, työtäpelkäämättömässä porukassa, jossa jokainen hoitaa satavarmasti oman ”tonttinsa” peräänkysymättä. Sellaisessa joukossa saa vielä täysimääräistä tukea tilanteissa, joissa ”maailma vihaa ja kotoväki kenkkuilee”.
