Ihminen voi olla nähnyt elämää 9 vuosikymmentä ja löytää senkin jälkeen elämäänsä uutta innostavaa sisältöä.
Näin kävi Hilma Hildénille, joka Raahessa muutama kuukausi sitten Esperi Caren hoivakotiin päästyään sai ensi kertaa värityskirjojen mustavalkoisia ääriviivakuvia ja värikyniä käsiinsä ja alkoi värittää.
Itse asiassa kaikki muutkin asukkaat saivat mahdollisuuden värittää kuvia, mutta Hilma on oikeastaan ainoa, joka jatkoi, kun muut lopettivat.
Lisää kuvia tulee joka päivä. Hilman asunnossa yksi seinä on jo täynnä iloisen värikkäitä kukkakuvia, eivätkä kaikki kuvat mahdu seinälle. On keltaisia kukkia ja punaisia kukkia, ja joukossa lintuja ja lapsia. Osan kuvista Hilma on lahjoittanut naapuriasukkaille.
Nyt hän kaipaa myös vähän vaihtelua kuviin. Maisemakuvat kiinnostaisivat.
Onneksi värityskirjoja on nykyisin paljon, ja kuvia voi tulostaa väritettäviksi myös netistä.
– Hilma on hienosti pysynyt ääriviivojen rajoissa, kehuu Esperi Caren Raahen yksikön johtaja Leila Kiuru.
Värittäminen on hyvää ajanvietettä. Se vaatii aivotyöskentelyä ja sorminäppäryyttä, ja samalla saa aika lailla raikastavaa värikylpyäkin. Väritettävät kuvat tuovat mieleen tuttuja elämäntilanteita ja muisti virkistyy.
Aiemmin hän kutoi värikkäin langoin ristipistoin koristetyynyjä, mutta sairaalaan jouduttua se jäi. Värittäminen on vähän samaa luomistyötä, mutta tekniikka vaihtui.
– Tuntuu aina, että jotain pitäisi tehdä, pohtii Hilma.
Värittäminen on siitäkin hyvä harrastus, ettei se vie tilaa eikä tule kalliiksi.
– Aina kun tulee hyvin onnistunut, tulee hyvä olo, sanoo Hilma.
Värit pukevat Hilmaa, joka 90-vuotiaana haluaa pukeutua mukavasti. Yltäkylläisissä punahehkuisissa väreissä leiskuva taiteilijan huivi ja safarityyliset leopardikuviot ovat peräisin tyttärien ulkomaanmatkoilta.
Etelä-Pohjanmaalla Sidebyssä syntynyt Hilma muutti Oulunsalosta Raaheen noin 30 vuotta sitten miehen tultua Rautaruukille töihin. Sen jälkeenkin hän on muuttanut monta kertaa.
Hän on ollut nuorena leikkaussalin avustajana lääninsairaalassa, käynyt Ruotsissa töissä ennen naimisiin menoaan ja ollut siivoojana diakonissalaitoksella. Muutaman vuoden hän piti Oulunsalossa TB-huoltoasemaa.
Esperi Caren hoivakodin johtajan Leila Kiurun mukaan Pajuniityntiellä toimivassa hoitokodissa on päivittäin jokin virikejuttu asukkaiden piristämiseksi. Esimerkiksi kaverikoirat käyvät kerran kuussa ja harmonikkakerho musisoi silloin tällöin. Hoitokodilla on ollut onni saada myös musiikinopiskelija soittamaan pianoa ja laulamaan vanhuksille.
Seurakunta pitää hartaushetkiä niille vanhuksille, jotka niitä kaipaavat, ja tarkoituksena on pyytää myös Rauhanyhdistykseltä hartausten pitäjiä.
– Meillä huomioidaan jokainen omana yksilönä. Tämä on koti, eikä täällä ole vierailuaikoja. Omaiset käyvät milloin voivat, kuvailee Leila Kiuru yksityisen vanhusten hoitokodin toimintaa.
Elämäntavat huomioidaan.
– Kaikki eivät tule yhtä aikaa aamupalalle. Meillä on pari aamu-unista, jotka saavat nukkua pitempään, ja he myös valvovat myöhempään.