Tapaan perjantaina 4. tammikuuta 95 vuotta täyttävän Eeva Järvelän kotonaan Piehingissä.
– Sinähän olet Mannisen Kirsti, kyllä minä sinut tunnen, hän sanoo, kun kättelemme.
Ihmeellistä, että hän näkee lukea ilman silmälaseja. Kuulo on aikain saatossa mennyt heikoksi. Vanhat asiat ovat pysyneet hyvin muistissa.
Aika kuluu hiljalleen. Arki sujuu, kun tytär käy hänen luonaan neljä kertaa päivässä. Toiset lapset käyvät, kun kiireiltään ehtivät. Lastenlapset käyvät silloin tällöin.
Palaamme ajassa taaksepäin lähes sadan vuoden takaisiin tapahtumiin. Janne ja Elisabeth Lukkaroinen asuivat Piehingissä harmaassa hirsitalossa. He viljelivät maata ja heillä oli neljä lehmää.
– Minä lähdin harmaasta mökistä ensimmäisenä, Eeva aloittaa muistelunsa.
Hän oli perheen seitsemästä lapsesta toinen.
Kansakouluun Eeva lähti jo 6-vuotiaana häntä vanhemman Laina-siskon mukana. Omat eväät piti viedä kouluun. Koulua käytiin Nurkkalassa 5 vuotta. Toisinaan hän pesi maitopullon hiekan kanssa ojassa koulusta palatessaan.
Työn syrjään oli lasten tartuttava heti kun kynnelle kykenivät. Eeva oppi kotona lypsytaidon, eikä hän ollut vielä täyttänyt kymmentä vuotta, kun hänet lähetettiin lypsämään naapurin lehmiä emännän lapsivuoteen ajaksi. Ennen rippikouluikää hän ahersi naapureiden pelloilla kesäapulaisena.
Rippikoulua käytiin viikko syksyllä ja viikko keväällä Saloisissa. Piehingin nuoret asuivat viikon Tokolan talossa.
– Me tytöt nukuttiin pirtissä, Eeva muistelee.
Samassa huoneessa nukkuivat talon rengit. Matka kotoa kirkolle taittui jalkaisin.
Rippikoulusta päästyään Eeva lähti kaupunkiin etsimään työtä. Kun hänelle tuttu nainen lähti palveluspaikastaan, hän sai piian paikan leskiäidin perheessä, jossa oli kaksi lasta. Perhe asui Brahenkadun ja Pitkänkadun kulmassa. Palvelussuhde kesti reilut kolme vuotta.
– En minä tiennyt sodasta mitään, kun olin sen ajan piikana. Sota vaikeutti elämää niin, että monet elintarvikkeet olivat kortilla.
Lakanapyykkiä pestiin vain kerran vuodessa. Eräs mummu tuli sitä pesemään. Pyykit kuivattiin vintillä ja käytiin mankeloimassa apteekin kartanossa.
Eeva kertoo käyneensä elokuvissa joka lauantai.
– Katsoin kaikki suomalaiset elokuvat, ja sinne ne palkkarahat menivät. Palkka oli 300 markkaa kuukaudessa.
Yhteinen elämä Erkki Järvelän kanssa alkoi sotavuosien jälkeen. Esikoinen syntyi vuonna 1946. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Heistä kolme on kuollut.
Erkki työskenteli Järvelän pajalla, joka omana aikanaan oli kyläkunnan keskus siinä missä posti ja kauppakin. Siellä kallittiin viikatteet ja korjattiin koneet ja laitteet.
Tähän taloon Järvelät muuttivat vuonna 1953. Vesijohtoa ei ollut. Kaivo oli ja on vieläkin nurkan takana. Alueella on vesisuonia ja kaivossa hyvä vesi.
Käsistään kätevä Eeva on aina ommellut vaatteet itselle ja lapsille. Myös kyläläiset toivat hänelle ompeluksia.
Eeva Järvelä on elänyt leskenä 4 vuotta.
– Minä en tykkää juhlista, sanoo Eeva Järvelä topakasti.
Hän täyttää 95 vuotta perjantaina 4. tammikuuta. Vieraat ovat tervetulleita piristämään yksinäisiä päiviä, mutta muuten hänellä ei ole aikomus juhlia 95-vuotispäiväänsä.