Ko­ti­paik­ka pitää lujassa ot­tees­sa

Urho Kortessalo haluaisi nähdä vielä sen päivän, kun teeriparvet koristavat koivunlatvoja: "Olisi se vanhanmiehen silmille mukavaa katseltavaa."

Jos Loton pääpotti osuisi raahelaisen Kortessalon Urhon kuponkiin, voittorahoille olisi vissi kohde.

–Yrittäisin ostaa lapsuuskodin itselleni. Vaikka ikävuosia on kertynyt, kotipaikkaa olisi mukava päästä kunnostamaan.

Lapsuuskoti oli Saloisissa, reipas kivenheitto kirkolta Kuljunlahden suuntaan.

–Aina kun ajaa ohitse, sinne suuntaan täytyy vilkaista. On se kummaa vetovoimaa.

Eipä silti, ei nykyisessäkään asuinpaikassa moittimista ole. Kotiosoite on Saaristokadulla, miltei keskellä kaupunkia. Mutta eihän liikkuvainen ja hyväkuntoinen eläkeläinen ennätä kotisohvan pohjaa kuluttamaan. Veri vetää maastoon ja luonnon keskelle aina vaan. Metsästämään, kalastamaan ja marjastamaan, ja kyllähän sienetkin tulee kerättyä.

Sydäntalven mielipuuhaa on pilkkiminen, kuinkas muuten. Mutta kuluu se aika hyvässä seurassa neljän seinän sisälläkin.

–Huoltoaseman aamukahviparlamenttia on mukava käydä istumassa. Siinä äijäporukassa laitetaan maailman asiat oikeille raiteillensa.

Metsästäjäpiireissä Urho Kortessalon nimi on tuttuakin tutumpi. Raahen seudun riistahoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan roolissa vierähti peräti 40 vuotta.

Muistoista mukavimpien joukossa ovat metsästäjätutkinnot.

–Harmi kun ei ole tullut missään vaiheessa ynnättyä, kuinka moni nuori ehti minulle tutkintonsa suorittaa. Paljon heitä on, ja aina silloin tällöin joku tulee moikkaamaan että muistatkos. Se tuntuu mukavalta.

Oma metsästysharrastus on päässyt niin syvälle luihin ja ytimiin, että siitä tuskin koskaan pääsee irti. Jos nyt sitten tarvitseekaan päästä.

–Olen minä jo monet kerrat yrittänyt jättää hirvenpyynnin sikseen, mutta ei se ole vielä onnistunut. Se vaan on niin mukavaa puuhaa.

Pienriistan pyyntiinkin on veri vetänyt.

–Ennen vanhaan pienriista oli elintärkeä leivänjatke ja sitä sorttia metsissä kyllä riitti. Ei tarvinnut reppu tyhjänä kotiin palata. Sen sijaan hirvi oli silloin ennen vanhaan suuri harvinaisuus.

Nykyinen suurpetotilanne ei tunnu vanhasta konkarista mukavalta.

–Susitilanne on päästetty pahalle tolalle. Pahinta on, kun herratkaan eivät saa päätettyä, mitä ongelmalle pitäisi tehdä. Norjalaisilla oli sentään selkärankaa tehdä päätös, joka harventaa susikantaa tuntuvasti.

Urho Kortessalo muistuttaa, että susi leviää tehokkaasti ja nopeasti.

–Susia on kohta enemmän kuin osataan edes kuvitella, jos mitään ei tehdä. Aikoinaan hylkeiden kanssa vetkuteltiin samalla tavalla ja nyt hylkeitä on niin paljon, että merikalastus on ollut vaikeuksissa jo pitkään.

Huolestuttavinta Urho Kortessalon mukaan on se, että sudet eivät enää pelkää ihmistä.

–Villin ja luonnonvaraisen eläimen kuuluu pelätä ihmistä, olipa kyseessä sitten susi taikka jänis. Ihmisen pelko on eläinten oma etu ja selviytymisen tae.

Saloisten poika löysi aikoinaan leipäpuunsa komennushommista.

–Etupäässä hitsarin hommissa tuli kierrettyä laajasti. Mutta sitten kotikaupunki alkoi vetää puoleensa ja ehdin olla Rautaruukilla 17 vuotta.

Kotikaupungin tulevaisuus näyttää lupaavalta.

–Raahe on hitaassa mutta varmantuntuisessa nousussa.