Halauksia, kiitoksia, kehuja. Pattijokisen Arvi Pietilän uurastus kotirantalaisen asutushistorian kokoamisessa palkitaan iloisesti Pattijoen seurakuntatalossa, jonne on kokoontunut iso joukko vanhoja kotirantalaisia, "rantalaisia", kuten he itse itseään nimittävät.
Kirjan teossa kävi kuten monissa muissakin savotoissa: se joka keksii ajatuksen, saa sen toteuttaa.
– Minä esitin sitä, ja menin halpaan, ja niin se jäi minun tehtäväksi, Pietilä muistelee.
Kun joku tuli kysyneeksi, onko hän johtava työntekijä kirjan kokoamisessa, hän on voinut sanoa, että ei kun ainoa.
– Arvi on tehnyt merkittävän kulttuurityön keräämällä tiedot yksiin kansiin, kiittää häntä toinen rantalainen, Eero Siniluoto.
Takana on melkoinen savotta. Sen tietää vain se, joka on joskus alkanut muistitietoa kokoamaan ja järjestämään systemaattisesti.
Vanhojen talojen asukkaat ovat itse lähettäneet talojaan koskevat tiedot, ja ne on julkaistu niin kuin asukkaat ovat ne ilmoittaneet.
Talojen kuvittaminen on ollut haasteellista. 1930-1950-luvuilla kuvien ottaminen oli todella harvinaista. Kirjan tekijä on saanut olla tyytyväinen, että jokaisesta talosta saatiin ainakin yksi kuva kirjaan. Jos ei ihan talosta, niin ainakin talon asukkaista.
Kuvia on tallentanut Pietilän kanssa yhdessä taloja kiertänyt Martti Riikola. Puhtaaksikirjoittamisesta on huolehtinut Leila Pakarinen.
– Sen panin merkille, että aika monet vaimot olivat vanhempia kuin miehet, toteaa Leila Pakarinen.
Tämäntapaisen kyläkirjan teko on kokemus, josta saa iloa ja virtaa. Kirjan tekijä puhkuu hyvää tuulta voidessaan tarjota vanhoille naapureilleen koottua tietoa.
– Tapasin ihania ihmisiä. Mitään negatiivista ei tullut vastaan, muistelee Pietilä.
– Monta tarinaakin olisi kirjaan muistunut, mutta niille ei ollut tilaa, hän kertoo.
Tarinoille on tilaa tulossa, sillä niitä kerätään juuri nyt Pattijoen kotiseutukirjaan. Tästä urakasta muistuttaa paikalle saapunut ei-rantalainen, Reijo Härönoja.
Paikallaolijoille niitä tulvi mieleen. Vanhojen naapureiden keskusteluissa toisen ajatus tukee toista.
Matti Torvela muistelee, että hänen lapsuudessaan talossa oli vain yhdet saappaat, vaikka läheinen Säikänoja teki maasta vetistä.
– Äiti kantoi meidät vuoron perään kuivalle maalle.
– Pattijoessa oli ennen vettä enemmän kuin nyt, sanoo Leila Pakarinen.
– Kusikarille pääsee nykyisin kahlaamalla, tietää Matti Torvela.
– Ennen oli kaikkialla rannoilla puhdas hiekka. Nyt kaikki on liettynyt, pahoittelee Pakarinen.
Kotirannalta piti tarpoa välillä umpihangessa kouluun. Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri, mutta kun teitä ei aurattu, oli siinäkin tekemistä.
– Tämä on hyvä paikka asua, sanoo 64-vuotias Pakarinen, joka asuu yhä synnyinkodissaan.
– Kaikki on lähellä, mutta on tilaa ympärillä. Naapuri ei ole 2 metrin päässä.
Saattaapa kylällä piillä jokin kotirantalainen geeni tai ilmapiirikin.
– Kotirantalaisuus aiheuttaa pitkäikäisyyttä, arvioivat paikallaolijat.
Kylän vanhimmat ovat 96-vuotias ikiliikkuja Uuno Vedenoja, hyvävoimainen 91-vuotias Aino Vedenoja ja viime vuonna 90 vuotta täyttänyt taiteilija Paavo Pyhtilä.