Siikajoen kotikyläpäivän vietto sujui lauantaina mukavissa merkeissä. Uusiutuva kotikyläpäivä oli tällä kertaa Gumeruksen koulun ympäristössä. Markkinoilla oli kaupan monenlaisia tuotteita. Esillä oli sopivasti perinteitä, mutta myös nykyajan palveluja. Kierrätys toimi kirpputorin merkeissä.
Heikki Eskola ja Veikko Laurukainen näyttivät miten sujuu verkon pauloitus. Eskola pisteli alapaulaa norjalaisvalmisteisella sukkulamaisella kävyllä. Hän kietaisee verkon paulaan kiinni kahdella solmulla. Laurukainen luotti suomalaiseen perinteisempään käpyyn ja solmi yläpaulaa kolmen solmun tekniikalla.
Pauloitettuja metrimääriä ei ole tullut laskettua, sillä sitä tehdään kiireettä ja kaiken muun lomassa.
–Vuoden sisään tulee ehkä sellaiset 120 metriä, Eskola arvelee.
–Vähän päivässä, mutta paljon viikossa, tuumii hän työtahdistaan.
Eskola arvelee pauloittamisen olevan katoavaa kansanperinnettä ja käsityötaitoa, sillä monet ostavat verkkonsa valmiiksi pauloitettuna. Käsityötä eivät tehdaspaulat kuitenkaan korvaa.
Apuna miehillä on mittatikku, jolla välillä tarkistetaan, että paulan solmun välit noudattavat verkon silmiä. Yläpaulan solmut solmitaan alapaulaa tiuhempaan.
Alapaulassa on lyijy mukana, joten painoja ei erikseen tarvita. Yläpaulaa pitävät pinnalla puolestaan kohot, jotka ovat siinä valmiina.
Pauloittaminen on taito, jonka molemmat ovat oppineet kotonaan ja sitten itse opetelleet lisää nopeutta ja tekniikkaa vuosien saatossa.
Siikoja yritetään pyytää, mutta ahvenia tulee. Kalansaaliinsa kanssa on Siikajoen kyläpäivän markkinoilla liikkeellä Lahja Anttila Jaakko Mäkisen kanssa.
Savustettu ahven ja hauki ja myös tuore, jäissä oleva kala, tekee kauppansa.
–Eilen illalla nämä on pyydetty ja aamulla savustettu, Lahja Anttila kertoo.
–Siikaa on tullut verkkoihin vähän. Edellisiltanakin vain yksi iso graavikalaksi.
Talvella kalaa pyydetään nuotalla ja silloin sitä saattaa tulla liiaksi asti.
–Mutta koskaan ei ole kala käsiin jäänyt, aina sille ostaja löytyy.
Seija Majavan kukkataulut koristavat Gumeruksen aulan portaikkoa ja ulkosalla hän kauppaa muun muassa kasvattamaansa lehtikaalta, jota sanotaan pinaatin veroiseksi kasviksi terveellisyydessään.
–Pinaatin tapaan siitä voi keitonkin keittää ja panna muita kasviksia joukkoon, jos haluaa, Seija Majava neuvoo.
Hän kertoo, että kylmä kevät oli kaalille otollinen, sillä tuholaiset jäivät vähiin ja luomukaalisatoa on saanut kasvattaa ilman pelkoa siitä, että madot ja toukat syövät sen suihinsa.
Siikajoen kunnanjohtaja Mauno Ranto muistutti puheessaan siikajokisia kotouttamisen merkityksestä.
–On tärkeää, että ihminen tuntee kotoutuvansa, mutta tärkeää on tietää myös, mistä on kotoisin.
Ranto viittasi tällä Turun ikäviin tapahtumiin ja toivoi, että Siikajoella ymmärretään kuinka olennaista on, että kaukaakin tulleet ihmiset löytävät uuden kodin.
Ranto kertoi myös kuntatalouden kuulumisia ja totesi, että kuluva vuosi näyttää muodostuvan alijäämäiseksi lähinnä erikoissairaanhoitomenojen kasvamisen takia. Myös verotulojen kehitys on ollut luultua huonompaa.
Siikajoella ei kuitenkaan ole vielä hätää, sillä alijäämä pystytään kattamaan aikaisimmilla ylijäämäisillä vuosilla.
Ranto kehotti kyläläisiä tulevaan mukaan leader–hankkeisiin. Digi haltuun–hankkeessa satsataan iäkkäiden ja muiden tietotekniikasta syrjään jääneiden perehdyttämiseen ja edistämään sähköisten palvelujen käyttöä.
Leader–rahoituksen turvin alkaa myös Palvelupaja-hanke, johon mukaan tarvitaan noin 20 kunnassa toimivaa yhdistystä. Palvelupajan tarkoituksena on työllistää työttömiä tuottamaan erilaisia palveluita asukkaille.
Juhlaväkeä ruokittiin edulliseen 3 euron hintaan. Siikajoen maa- ja kotitalousnaiset olivat keittäneet kyläpäivän osallistujille yhteensä 130 litraa lihakeittoa.
Pääkokkina toimi Satu Nikola ja apukokkina Arto Nygård. Nikola kertoi, että liha oli peräisin Anna Widnäsin ja Antti Mäkisen tilalta ja sitä kului keittoon 30 kiloa. Perunat tulivat Tervakankaan tilalta ja niitä oli keitossa 40 kiloa. Lisämakua keittoon tuli kasviksista, joita käytettiin noin 8 kiloa.
Koulun eri luokissa oli erilaista ohjelmaa. Leikkimielisessä luontovisassa sai tunnistaa erilaisia kasveja ja perinnetietovisassa pääsi arvuuttelemaan vanhojen käyttöesineiden tarkoitusta.