Yläaste, varsinkin kaksi viimeistä vuotta olivat Pekka Poukkulalle piinaa.
Koulusta oli tullut sotatanner, jossa piti selviytyä, olla joka hetki varuillaan ja hammasta purren sietää mitä tuleman piti.
Niin hullulta kuin se tuntuukin, kiusaamiseen siedättyi, vaikka helppoa se ei ollut koskaan.
Kerran sitten tultiin tilanteeseen, jossa opettaja kuuli ja näki kaiken. Eikä tehnyt mitään. Oli vain.
–Se vahvisti ajatustani, että tälle asialle ei pysty kukaan yhtään mitään. Se oli pysäyttävä kokemus, Pekka muistelee reilun 20 vuoden takaista tilannetta.
Pekka ei puhunut kiusaamisesta kenellekään, ei vanhemmilleen, ei sisaruksilleen. Häpeä ja pelko tilanteen pahenemisesta estivät puhumasta.
Kun kiusaaminen oli kaikkein pahimmillaan, muuta toivoa ei enää ollut kuin ristiä kädet.
Pekka oli kiltti ja rauhallinen oppilas, ihanteellinen kiusattava.
–Kiusaaminen oli fyysistä ja sanallista. Tyypilliseen tapaan kiusaajien joukossa oli muutama suupaltti ja loput siipeilijöitä.
Pekalla oli kavereitakin, mutta he eivät tulleet väliin. Oli helpompaa olla näkemättä kiusaamistilanteita, ettei vain itse joutuisi kokemaan samaa.
Joskus toki joku sanoi kiusaajille jotakin halveksivaa Pekan puolustukseksi, ja Pekka muistaa sen edelleen.
–Koulupäivät olivat hyvin raskaita. Varuillaanoloon kului paljon energiaa. Muistan ysiluokan kevään, kun tiesin, että tämä sota loppuu kohta.
Uskomaton vapaus koitti yläasteen jälkeen. Päivittäinen "hälytystilassa" oleminen loppui.
Pekka pääsi töihin Raahen Keskus-Markettiin ja sieltä Prismaan myyjäharjoittelijaksi.
–Prismalla oli iso merkitys minulle, koska pääsin nuorena työskentelemään aikuisten rinnalle. He hyväksyivät minut ja sain työstäni hyvää palautetta.
Nuorimies viihtyi hyvin armeijassakin ja sai hyvin kavereita. Elämä alkoi mennä koko ajan parempaan suuntaan, vaikka "möykky" kulki sisuksissa mukana. Toivo vei eteenpäin.
–Vaimoni Teija on rohkaissut ja kannustanut minua puhumaan asioista ääneen. Kerroin kyllä hänelle kokemuksistani heti alkuvaiheessa.
Tänä päivänä hyväntuulinen ja ilosilmäinen Pekka on aviomies, seitsemän lapsen isä ja menestynyt hoiva-alan yrittäjä. Unelmat ovat tulleet todeksi raskaista kokemuksista huolimatta.
Omien lastensa alkaessa lähestyä murrosikää, Pekka tajusi, että yläasteen ovi on avattava vielä kerran – ja mentävä perille asti.
–Ajattelin, että jos lapseni joutuvat kokemaan saman, minun on oltava sinut menneisyyteni kanssa, etteivät omat tunteet lyö läpi.
Siitä alkoi parin vuoden terapia. Aikaa kiusaamisen loppumisesta oli kulunut parikymmentä vuotta.
Neutraalille ihmiselle oli helppo puhua. Asiat saivat selityksensä ja kokemus tuli käytyä määrätietoisesti läpi.
–Terapiassa iso asia oli se, että asiasta piti päästää irti ja luovuttaa. Hyväksyä se, että niitä vuosia ei saa muutettua miksikään. Ne ovat peruuttamattomasti sellaiset kuin olivat. Ne olivat mustia vuosia, ja jäivät sellaisiksi.
Rankat kokemukset ovat nyt osa Pekkaa, voimavara.
–Tunnistan myös itsessäni tilanteita, jotka liittyvät kiusaamiskokemuksiini. Joskus saatan vaikka töihin ajaessani tuntea itseni yhtäkkiä hyvin yksinäiseksi. Se on monelle kiusatulle tuttu tunne.
Terapian jälkeen Pekka on pystynyt puhumaan asiasta myös äidilleen ja sisaruksilleen. Vaikutus on ollut hämmentävä. Kukaan ei ollut huomannut mitään.
–Varmasti olisin saanut heiltä tukea silloinkin, koska olen saanut sitä heiltä jälkikäteen. Lapsi joustaa ja kestää niin äärettömän paljon. Aikuinen ei sellaista kiusan määrää kestäisi.
Pekka Poukkula piti koulukiusaamisen kitkemistä yhtenä kuntavaaliteemanaan osana Terveellinen ja turvallinen kouluympäristö -teemaa.
Hän toivoo, että vanhemmat ja koulujen aikuiset voisivat rakentaa sellaisen turvaverkon, joka yltäisi jokaiseen koulun lapseen.
Hankkeet, kuten Kiva koulu, ovat Poukkulan mielestä hyviä, mutta projektit yksin eivät poista vanhempien ja koulun vastuuta.
Ehdottoman kielteinen suhtautuminen kiusaamiseen pitäisi tehdä Poukkulan mielestä hyvin arkipäiväiseksi asiaksi, ja otettava esille monissa yhteyksissä.
Kiusaamiseen on hänen mielestään heti puututtava ja oppilaille tehtävä tiettäväksi, mitä kiusaamisesta seuraa. Puuttumisen keinoja on paljon ja lapsia voi kehottaa olemaan yhteydessä opettajiin monella tavalla, kuten netissä ja whatsuppissa.
Myös kodeissa asia pitäisi arkipäiväistää ja ottaa puheeksi arjen lomassa.