Kou­lu­ter­vey­den­hoi­ta­ja on kasvun kaveri

Nuoren lähellä pitää olla aikuisia, joista he voivat valita kenelle puhua asioistaan. Kynnys tulla kouluterkkarin luo voi olla matalampi kuin monen muun aikuisen kohdalla, uskovat kouluterveydenhoitajat Sanna Routaniemi ja Marjut Paganus.

Kouluterveydenhoitaja on yksi nuoren ihmisen kasvukumppaneista siinä missä opettajat, koulukuraattorit, koulupsykologit, siivoojat, keittiöväki – koko koulun henkilöstö.

Hän jos kuka tietää, missä fyysisessä ja henkisessä kunnossa nuorisomme on. "Terkkarille" saattaa olla myös helpompi puhua vaikeuksistaan kuin muille aikuisille.

–On tärkeää, että nuoren lähellä on aikuisia, joista hän voi valita kenelle puhua asioistaan, sanoo Saloisten koulun kouluterveydenhoitaja Sanna Routaniemi.

Hän ja Merikadun koulun ja Raahen lukion kouluterveydenhoitaja Marjut Paganus toteavat, että suurin osa raahelaisista yläasteikäisistä nuorista on hyvävointisia. Heillä sujuu hyvin koulu ja kavereiden kanssa on hyvät välit.

Marjutin ja Sannan lisäksi Raahen yläkouluilla työskentelee kouluterveydenhoitajana Heli Myllymäki Pattasissa.

Kouluterveydenhoito on muuttunut vuosikymmenien myötä systemaattisemmaksi ja perusteellisemmaksi. Nuoren lisäksi huomioidaan myös hänen perheensä.

Pelkät numeraaliset faktat, pituudet ja painot eivät enää riitä, vaan myös nuoren psykofyysistä kehitystä seurataan. Vanhemmatkin ovat tervetulleita terkkarikäynneille, nuoren suostumuksella.

Jokainen yläastetta käyvä nuori käy kouluterveydenhoitajan määräaikaisessa terveystarkastuksessa vuosittain.

Kun nuori täyttää 15 vuotta, hänelle tehdään laaja terveystarkastus, jonka yhteydessä nuori tapaa myös lääkärin.

Vuosittaisille tarkastuksille varataan aikaa 45 minuuttia, laajalle tarkastukselle jopa puolitoista tuntia.

Se, mitä tarkastuksen aikana saadaan oppilaan voinnista selville, riippuu hänestä itsestään.

–Juttelen alkuun aika kevyesti. Oppilaan olemus ja kehon kieli kertovat paljon siitä, miten hänellä menee. Esitäytetyn kyselylomakkeen kanssa käydään asioita läpi, Marjut kertoo.

Suurimmat ongelmat nuorten hyvinvoinnissa ovat aamupoissaolot, koulumotivaation puute ja väsymys.

Kouluterveydenhoitajan tehtävänä on tutkia, löytyykö tällaisten asioiden taustalta muuta.

–Sieltä voi löytyä riitoja kavereiden kanssa tai sitten mielen pulmia, joita ei osata tarkemmin eritellä ja selittää. "Ahistaa", Marjut sanoo.

Sanna ja Marjut korostavat, että nuoren ahdistus – oli se sitten kuinka määrittelemätöntä tahansa – pitäisi ottaa tosissaan. Moni tuska helpottuu, kun siitä saa puhua ja syykin saattaa löytyä, kun jututtaa.

–Pakollisia terveystarkastuksia on tosin niin paljon, että välillä on haasteellista raivata aikaa muihin tapaamisiin, Marjut sanoo.

Yhteisöllinen oppilashuolto on koko koulun asia. Se tarkoittaa, että kouluterveydenhoitajatkin osallistuvat yhä enemmän koulun arkeen, eivätkä ole jokin irrallinen osa koulun kyljessä.

Nuoren ympärillä on laaja, näkymätön verkosto, josta kouluterveydenhoitaja poimii sopivan yhteistyökumppanin jos omat keinot loppuvat.

Jokaisessa koulussa on oma ryhmä, jossa esimerkiksi kiusaamistapaukset käsitellään.

–Emme voi puhua yhdenkään lapsen asioista ellei huoltaja ole paikalla tai antanut lupaa keskusteluun. Vähintään nuorelta itseltään kysytään esimerkiksi voiko hänen asiassaan olla yhteydessä koulukuraattoriin, terveydenhoitajat huomauttavat.

Kiusaamisasioissa on heidän mielestään turha syyttää koulua. Tilanteisiin puututaan aina.

–Kiusaamista on, mutta siitä osa on piilossa aikuisten silmistä. Kukaan koulun väestä ei käännä selkäänsä kiusaamiselle. Tänä päivänä näkee myös sellaista kiusaamista, jossa nuori jätetään joukon ulkopuolelle, Sanna toteaa.