Mainos: Black Friday -tarjouksena Raahen Seutu Digi 3 kk 1 kk hinnalla! Tilaa tästä.

Kun äiti rat­sas­taa, rat­sas­taa ty­tär­kin

Kun isä pelaa jääkiekkoa, niin pelaa poikakin. Ja kun äiti ratsastaa, niin ratsastaa tytär. Mutta pienellä ratsastajalla pitää olla pienen pieni ratsu. Siljalla on Nelli.

Silja Finnig ratsastaa Nellillä ja Nellin varsa Nyytti laukkaa vierellä. Elsi Finnig halusi jo pienenä ratsastaa. Hän piti huolta siitä, että hänen tyttärensä Silja sai ponin jo pienenä. Näin mennään esteiden ylitse, vaikka ollaan kuinka pieniä. Maalaiselämää parhaimmillaan: Reino leikkii Tsitsaon kanssa ja Siljalla on hevosia. Näin sitä mennään joka päivä. Kun ratsu on pieni, pitää ratsastajankin olla pieni ja keveä. Meno on vauhdikasta ja molemmat nauttivat. Nelli ja Silja ovat ottaneet osaa moniin kilpailuihin. Nelli imettää vielä Nyyttiä. Välillä Reino pääsee ratsun selkään ja Silja saa odottaa vuoroaan. Talossa, jossa on hevostalli, ei lasten tarvitse miettiä mitä tekisi. Silja opettelee pienestä pitäen oikeaa rastastusasentoa.
Silja Finnig ratsastaa Nellillä ja Nellin varsa Nyytti laukkaa vierellä.
Silja Finnig ratsastaa Nellillä ja Nellin varsa Nyytti laukkaa vierellä.

Raahelainen Elsi Finnig ei saanut ponia pienenä, mutta hän piti huolen, että hänen tyttärensä sai. 5-vuotiaan Siljan rakkain ystävä on 95 senttiä korkea shetlanninponi Nelli.

 

Elsi Finnigin pienet pulleat shetlanninponit vaeltavat nurmikolla vapaina uutterasti heinää nyhtäen. Pikkuinen kissanpoika Tsitsao makaa jalat oikosenaan 3-vuotiaan Reinon kaulassa. Näkymä on juuri sellainen kuin Elsi Finnig aina lapsilleen halusikin: leppoisa.

–Näissä poneissa silmä lepää, Elsi Finnig lausuu sen ääneen.

Jokelan ponilaakson pihattotallissa käy pauke, sillä Elsin isä nakuttelee puolivalmiin tallin sisäseiniä valmiiksi. Tallin taukotilan suurista ikkunoista voi katsella ratsastajia. Edessä on aika, jolloin terassilla voi vielä loikoilla eväitä syöden keskellä maalaismaisemaa.

Nosturinkuljettajana ja polttoleikkaajana leipänsä tienaava Elsi Finnig myöntää miettineensä monta kertaa, mikä ihme häntä hevosissa kiinnostaa.

–Syvällisen pohdinnan tuloksena olen tajunnut, että olen hevoshullu. Olen harrastanut hevosia 15 vuotta. Olen ostanut peltoa, metsää ja tehnyt pihattoa, ja nyt minulla on 3 omaa ja muutama hoitohevonen. Jossain vaiheessa tämä lähti lapasesta.

Ajatus siitä, että hevosten kautta saisi vielä joskus uuden ammatin, on käynyt mielessä. Erityisesti hevosharrastajaa kiinnostaa sosiaalipedagoginen hevostoiminta nuorten kuntouttamiseksi. Hevonen voi antaa paljon epävakaalle nuorelle. Hevosessa on se jokin: se on aina läsnä.

Pian käy ilmi, että hevosharrastus käy kukkarolle. Kuluja riittää: hevosen hankinta, ruoka, eläinlääkärikulut, hoito, kengitys... Hevonen on hoidettava joka päivä.

–Niin kuin Harri sanoo: harrastus on väärä, ellei siihen mene kaikki rahat ja aika, siteeraa Elsi Finnig aviomiestään.

Tallin pitäjällä vapaa-aikaa kuluu rakentamisessa, vuorotyössä, heinissä sun muussa niin, että ratsastamiseen jää aikaa vain 2 kertaa viikossa.

–Liian vähän, suree Elsi Finnig.

Hevosia voi harrastaa koko perhe. Silja alkoi ratsastaa vajaan 2 vuoden ikäisenä, ja nyt ponin selkään on kiivennyt myös alle 3-vuotias Reino.

Yhteinen harrastus merkitsee yhteistä aikaa. Ratsastuksen opettaja vierailee pihassa pari kertaa viikossa neuvomassa oikeaa ratsastusasentoa ja sitä, miten toimitaan yhdessä ratsun kanssa.

Tämä perhe ei jouda tuijottamaan ruutua sisällä.

–Ollaan paljon pihalla, ulkona. Talliporukka on tiivis yhteisö. Lapset oppivat kantamaan vastuuta eläinten ruokinnasta ja liikuttamisesta.

Kun hevoset ja ponit ovat omassa pihassa, ei tarvitse lähteä minnekään. Ei edes lomamatkoille.

Muiden harrastajien tavoin Elsi Finnig haaveilee, että joku rakentaisi maneesin Raaheen, jotta ratsastajat voisivat vuokrata sitä käyttöönsä.

–Rantsila on pelkkä tuppukylä, ja siellä on 3 maneesia. Raahessa ei ole yhtään! hän vertaa.

Jostain hänen korviinsa on kantautunut, että Ruotsissa lasten tasa-arvo on mennyt harrastusten osalta niin pitkälle, että siellä pitää olla kunnassa yhtä monta maneesia kuin jäähalliakin.

–Voiko se olla totta? Kiilun halleista syntyisi näppärästi maneeseja, Mutta kenelläkään ei ole varaa maksaa isoja vuokria!