Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) kertoi viime viikolla, että hoitajamitoitus 0,7 kirjataan lakiin. Se tarkoittaa, että ympärivuorokautista hoivaa antavissa yksiköissä on laskennallisesti 7 hoitajaa 10 hoidettavaa kohden.
On selvää, että hoitajia tarvitaan riittävästi. Laitoshoidon ongelmat eivät kuitenkaan automaattisesti korjaannu 0,7 hoitajalla, sillä vastaan tulee pula sekä rahasta että hoitajista. Määrä ei myöskään automaattisesti muutu laaduksi.
Kuntaliitto laski, että 0,7:n hoitajamitoitus edellyttäisi noin 4000 hoitajan palkkaamista. Hintalappu sille olisi noin 200–250 miljoonaa euroa. Se on iso haaste kunnille ja kuntayhtymille, jotka viime kädessä järjestävät hoidon.
Riittävän hoitajamäärän rekrytoiminen on osoittautunut ongelmaksi jo nykyisellä 0,5:n hoitajamitoituksella. Mistä siis napataan lähivuosina 4000 hoitajaa lisää? Vaarana on, että hoitajia siirretään laitoksiin esimerkiksi kotihoidon puolelta.
Hoidettavien tarpeet ja hyvän hoidon mittarit vaihtelevat, sillä myös yksiköiden ja yksilöiden välillä on eroja. Joissakin palvelutaloissa asuu omatoimisia vanhuuksia, toisissa taas hyvin pitkälle autettavia. Mekaaninen mitoitus voi vaikeuttaa avun kohdistamista.
Hyvä hoidon taso on paljon enemmän kuin hoitajamitoitus. Työn suunnittelulla ja organisoinnilla on suuri merkitys hoivan laadukkaassa toteuttamisessa. Niin on myös työn valvonnalla ja hoitotyön kilpailutuksessa painotettavilla kriteereillä silloin, kun hoivaa ostetaan yksityisiltä palveluntuottajilta.