Paperin ja pullojen kierrätyksessä kunnostautuneet suomalaiset eivät kierrätä yhtä esimerkillisesti muita roskiaan. Kyse ei liene tietämättömyydestä vaan asenteista ja kierrätysastioiden puutteesta. Samalla kun kauhistelemme valtamerten muovikuormaa, kippaamme kotosalla kaikki jätteet yhteen astiaan.
Kierrättämisessä puhutaan isoista määristä. Jokaista suomalaista kohti syntyy noin 220 kiloa sekajätettä vuodessa. Tästä määrästä puolet on muovia ja biojätettä. Tutkimusinsinööri Olli Sahimaa Suomen ympäristökeskuksesta totesi väitöstutkimuksessaan, että kotitalouksien sekajätteestä jopa 70 – 80 prosenttia olisi kierrätettävissä.
Helposti kuvittelisi, että ympäristötietoisimpia ja innokkaimpia kierrättäjiä ovat nuoret ja vastaavasti laiskimpia vuosikymmenet yhtä roska-astiaa täyttäneet ikäihmiset. Totuus on toisenlainen, vähiten kierrätysintoa on alle nelikymppisillä. Ahkerimpia kierrättäjiä ovat puolestaan yli kuusikymppiset.
Laiska lajittelu tarkoittaa myös sitä, että Suomi ei saavuta EU:n tiukkenevia kierrätystavoitteita, joiden mukaan jäsenmaiden on vuonna 2020 kierrätettävä puolet yhdyskuntajätteistään. Vuonna 2025 tavoite on 55 prosenttia ja vuonna 2035 jo 65 prosenttia. Suomessa kierrätettävien jätteiden osuus on jäänyt junnaamaan 40 prosentin tuntumaan.
Suomessa jätteet tuppaavat päätymään poltettaviksi. Ympäristön kannalta kierrättäminen ja uusiokäyttö on parempi vaihtoehto. Iso edistysaskel olisi myös riittävän tiheän ja monipuolisen keräysverkoston rakentaminen.
