Lasse Paak­ko­nen pistää hiih­to­uran­sa pa­ket­tiin

Raahelaislähtöinen hiihtäjä Lasse Paakkonen on kypsytellyt tänä talvena isoa päätöstä, jonka hän haluaa nyt tuoda julki. Pitkä ja menestyksekäs hiihtoura huipulla päättyy tähän kevääseen.

– On se iso päätös, mutta toki ei mikään hetken mielijohde. Se on ollut iso ja pitkä prosessi pään sisällä. Minulla ei ole enää sitä paloa, mitä se vaatisi, että voisi saavuttaa huipputuloksia. Tykkään kyllä harjoittelusta ja urheilijan elämästä, mutta olen sinut sen päätöksen kanssa, Paakkonen kertoo.

Hän myöntää, että huippu-urheilun jälkeinen aika herättää jopa pelokkaita ajatuksia.

– Nyt on vähän kaksijakoinen olo. Voin katsoa omaa uraani taaksepäin ylpeänä. Koin pitkään olevani epäonnistuja, mutta olen kuitenkin tavallaan aika korkealla 2000-luvun suomalaisissa hiihtäjissä. Olen saavuttanut aika paljon, mikä tuo rauhaa tähän lopettamispäätökseen. Haasteena tässä on se, että kun aina on ollut urheilija, yhtäkkiä onkin jotakin muuta. Eli tulee identiteettimuutos, mikä on kova muutos. Ja osittain se pelottaakin, Paakkonen myöntää.

Tämä talvi on ollut Paakkoselle itselleen iso pettymys. Hän lähti tavoittelemaan paikkaa Etelä-Korean olympialaisista, mutta ne kisat jäivät haaveeksi. Numerollisia arvosanoja 31-vuotias hiihtäjä ei itselleen halua antaa, mutta sanallisesti mies ruoskii suorituksiaan.

– Tämä on ollut tosi huono kausi. Selän, ja sitä kautta myös jalkojen hermotuksen kanssa oli tekemistä. Se vei huippuvauhtia pois. Alkukaudesta ei ollut kaukana, että olisi lähtenyt oikeasti kulkemaan hyvin. Perinteisen sprtinttejä on niin vähän, ja kun negativiinen pyörä pyörähtää, on sitä aika vaikeaa kääntää. Jos kausi olisi lähtenyt pikkuisen paremmin käyntiin, olisin voinut saada tästä kaudesta erilaisen. Mutta jossittelu on turhaa, Paakkonen myöntää.

Paakkosen hiihtouraan mahtuu vielä muutama kilpailu. Huhtikuussa Taivalkoskella hiihdettävistä SM-kisoista hän haluaa vielä menestystä, mutta samalla mies muistuttaa, että ladulle voi lähteä nyt nauttimaan.

– Olen treenannut koko ajan, mutta enemmän menen nyt ilon ja nautinnon kautta loppuihin kisoihin. Halu kovaa hiihtämiseen on edelleen olemassa, vaikka homma nyt päättyykin. SM-kisoissa on minulle hyviä matkoja, ja sinne yritän virittää kaikkeni, että saisin itseni hyvään vauhtiin. Perinteisen sprintti ja 50 kilometriä ovat matkoja, joista molemmista minulla on SM-mitaleita. Olisihan se hienoa päättää ura Suomen mestaruuteen.

Jos kevään kisat menisivätkin aivan nappiin, voisitko vielä harkita hiihtouran jatkamista?

– Ihmeitä pitää tapahtua, että se jatkuisi, Paakkonen kuittaa.

Vaikka Paakkosen kilpahiihtoura loppuu, ei se tarkoita, että hän lopettaisi kilpailemisen kokonaan. Laji ainoastaan vaihtuu hiihdosta juoksuun.

Parina viime kesänä miestä on nähty jonkin verran myös yleisurheiluareenoilla, mutta se touhu ei ole ollut niin totista. Nyt hän kuitenkin haluaa päästä ensi kesän Kalevan kisoihin joko 800 metrin tai 1500 metrin matkoilla. Tai vaikka molemmilla.

– Se on sellaista oman kilpailuviettinsä tyydyttämistä. En tavoittele suuria juoksurintamalta, mutta tykkään haastaa itseäni henkisellä tasolla ja myös fyysikan kanssa. Ja yleensäkin toimintani on tavoitteellista, on sitten kyse työelämästä tai urheilusta.