Lukijalta
Mielipide
Tilaajille

Lauri Maarala muis­te­lee lap­suut­taan: So­ta­ve­te­raa­nin poikana ei ollut helppoa

Tämä kuva otettiin heinäkuussa 1960. Isä kuoli elokuun 15. päivänä. Lauri on takarivissä oikealla puolella. – Minulla oli valokuvanottoaikaan migreeni, joka näkyy vasemman silmän mustuaisen tummuutena, Maarala kertoo.
Tämä kuva otettiin heinäkuussa 1960. Isä kuoli elokuun 15. päivänä. Lauri on takarivissä oikealla puolella. – Minulla oli valokuvanottoaikaan migreeni, joka näkyy vasemman silmän mustuaisen tummuutena, Maarala kertoo.

Elettiin vuotta 1952, asuimme tuolloin Vihannin Alpuan kylässä Osuuskaupan takana, Juusola-nimisessä kolmen huoneen kokoisessa talossa.

Istuin kesäpäivänä ulkoportailla, kun tieltä ajoi polkupyöräilijä pihalle, ajaen ympyrän. Kun näin pyöräilijän hymyilevät kasvot, tunsin hänet isäkseni. Kun hän toi pyöränsä nojolle portaita vasten muistan, että kysyin häneltä, missä sinä olet ollut, kun olit niin kauan poissa? Hän vastasi, että kävin ostamassa tämän polkupyörän. Minä sanoin siihen, että kylläpä se kesti kauan.