Kolumni
Viime kesänä minusta tuli lintubongari.
Norppa-, koiranpentu- ja muut livet tulivat omakohtaisiksi, kun äitini mies asensi pihamme omenapuuhun linnunpöntön ja sinne kameran, jolla pystyimme seuraamaan pöntön elämää.
Ensin saimme jännittää, tulisiko pönttöön minkäänlaisia asukkaita. Joku ruskea lintu siinä taisi käydä ihmettelemässä ja mökkiä arvioimassa, mutta se jatkoi matkaa. Hetken saimme vielä odotella, mutta riemu oli ratketa, kun sinitiaispariskunta valitsi asumuksen omakseen.
Alkoi vimmatut pesänrakentamistalkoot.