Vanhan ajan heinänteko oli ekologista, luonnonläheistä, työteliästäkin. Seesteisissä poutasäissä heinähommista saattoi selvitä 3 viikossa. Aina ei kaikki hajaheinät mahtuneet latoihin. Ylijäämä varastoitiin ulos suoraan. Siellä ne tosin olivat sään armoilla.
Hevosaikakauden heinänteko oli työläintä. Niitetyt ja haravakoneella palteille ajetut heinät seivästettiin.
Melko nuorena minäkin tein rautakangella reikiä maahan, johon sitten iskin heinäseipään. Seivästäjät tulivat jäljessä.
Sanonta, helppoa kuin heinänteko, sopii tähän aikaan, 2000-luvulle.
Niitetty, esikuivunut heinä paketoidaan säilöntäaineen kera muoviin. Näitä tehdään niin reilusti, että ylivuotiset liiat, tai joiden muoviin on tullut reikä, hylätään.
Muovia tarvitaan paljon heinänsäilöntään.
Vanhaan aikaan heinänteko työllisti perheen aikuiset. Äitini oli huolehdittava niittyväen eväät mukaan. Siellä pellolla 5 kilometrin päässä kotoa oltiin 8–10 tuntia. Puolenpäivän eväät ja iltapäiväkahvit, ne tauot oli työn lomassa. Minä lähdin muita aiemmin kotiin ottamaan lehmät laitumelta iltalypsylle navettaan.
