MIELIPIDE Vanhustenhoito tai oikeastaan sen puute ja laiminlyönnit ovat puhuttaneet viime aikoina enemmän kuin koskaan.
Eikä se ole ihme. Ihme sen sijaan on, että epäkohdat tulivat ilmi vasta nyt.
Aluksi haluan sanoa tämän: Kunnioitan todella paljon kaikkia teitä, jotka tätä todella vaativaa ja raskasta työtä teette päivästä ja vuodesta toiseen.
Tiedän että moni teistä haluaisi tehdä asiakkaansa eteen enemmän, mutta siihen teillä ei ole mahdollisuutta, sillä te teette kuten määrätään.
Minua ei yllätä, että suurten yksityistenhoitolaitosten tulos syntyy nimenomaan niin, että säästetään sieltä mistä ei saisi.
Eli hoidosta, huolenpidosta sekä henkiökunnasta, mutta tästä ei tämän enempää, koska aiheesta on paljon kirjoitettu ja todettu että väärin on toimittu, myös palvelun tilaajan eli yleensä kunnan tai kaupungin taholta.
Onko se valvonta niin vaikeaa, vai eikö haluta "kytätä", miten tuottaja asiansa hoitaa. Ollaan vain tyytyväisiä ettei itse tarvitse palveluja tarjota, niinkö?
Vuosi sitten asia oli myös tapetilla, mutta silloin siitä ei vielä noussut näin suuri kohu. Nyt olemme saaneet lähes päivittäin kuulla ja lukea, kuinka vanhustenhoito ei vain toimi, välillä toiminta rikkoo jo lakia.
Kuulostaa uskomattomalta, mutta kun on jo vuosikausia läheltä seurannut hoitajien työtä tässä jatkuvassa muutoksessa ja resurssien minimoimisessa, uskon tuon täysin. Pitääkö olla huolissaan? Todellakin. Olisi pitänyt olla jo kauan sitten. Mutta kuullaanko ruohonjuuritason työntekijää tai asiakkaita silloin kun toisessa vaakakupissa on eurot? Eipä juurikaan. Tämä on asia, joka esiintyy muillakin palvelualoilla, ei yksin hoitopuolella.
Kotona asumiseen panostetaan jatkuvasti enemmän, mutta lisätäänkö "kentälle" käsipareja samassa suhteessa kuin asiakkaita tulee lisää? Kirjoituksista päätellen ei. Jos työtä joutuu tekemään niin, että on vaarassa leimaantua lainrikkojaksi, eihän se todellakaan ole oikein. Työntekijät väsyy paineen ja työmäärän alla ja heitä on vaikea saada alalle. Laki siitä, että vanhus tulee hoitaa mahdollisimman pitkään kotonaan, ei edelleenkään mielestäni ole hyvä. Toki jos siihen on mahdollisuus ja halu, niin se kaikille suotakoon. Minä toivon edelleen, että keskittyisimme ennemmin palvelukoteihin. Siitä olisi mielestäni hyötyä niin hoitohenkilöstölle kuin asukkaillekin. Henkilöstön ei tarvitsisi ajaa paikasta toiseen ja heillä olisi kollega/kollegoita tukena. Ehkä alalle olisi helpompi saada lisää uusia työntekijöitäkin.
Mitenkäs asiakkaan huomioiminen hänen tarpeittensa näkökulmasta? Kerron esimerkin: 94-vuotias vanhukseni on nyt siinä elämäntilanteessa, että yksin asuminen alkaa olla mahdotonta, sillä jalat eivät kanna enään niin kuin reilu kuukausi sitten. Hän on nyt ollut vuoden alusta saakka osastolla ja toisellakin. Monen suulla on todettu, että hän ei voi enään yksin asua kotona ja palveluasunto on todennäköisin vaihtoehto jatkossa. Mutta tuleeko palveluasumiseen pääsy olla näin monen mutkan tai oikeastaan paikan takana? Vanhus on ollut nyt todella helpottunut siitä, että apu on koko ajan lähellä. Ja ennen kaikkea hänen ei tarvitse olla yksin. En muista milloin hän on viimeksi ollut näin tyytyväinen elämäänsä kuin nyt. Vaikka reilun kuukauden aikana on menossa jo toinen paikka, jossa katsotaan kuntoutuuko hän kotiin vaikka on jo todettu, että ei kykene enää asumaan yksin. Ihmettelen kyllä suuresti tätä palveluasumisen piiriin pääsyn prosessia. Jos vanhus jossakin väsyy, niin taatusti siinä kun hän joutuu vaihtamaan paikkaa tämän tästä, jotta asiat menee tietyn kaavan mukaisesti. Inhimillisyyttä ja maalaisjärkeä tässä tarvitaan ja paljon. Se mikä uusi "koti" on, selvinnee aikanaan. Toivoisin kuitenkin, että paikka olisi sellainen, jossa ei aseteta euroja ihmisen edelle! Onkohan sellaista?
Kunnan tarkoitushan ei ole tuottaa voittoa, vaan tarjota laadukkaat ja kustannustehokkaat (kamala sana) palvelut asukkailleen. Tämän vuoksi minä liputan julkisenpuolen omalle tuotannolle, niin kauan kuin se on mahdollista! Toivottavasti pitkään, koska uskon, että jos halua ja tahtoa löytyy sekin on edelleen mahdollista. Resurssoimalla tarpeeksi ja oikeisiin kohteisiin palvelu kyllä toimii ja paranee. Eikä synny tilannetta, jossa omistajat tahtovat lisää tuottoa osuuksilleen ja se tärkein unohtuu: Ihminen!
Panostetaan yhdessä vanhuksiimme ja muihinkin hoitoa tarvitseviin. Joskus olemme itse heidän paikallaan!