Eräänä päivänä tässä kuussa olin hakemassa tarvikkeita K–Supermarketista, muun muassa ruoka-annoksemme meille molemmille. Olin jo kassalla, mutta en vielä maksanut, vaikka tavarat olivat jo hihnalla.
Minulle tuli yhtäkkiä tunne, että minun pitää vielä ostaa kaksi annosta. Hain kaksi annosta lisää, vähän ihmeissäni, maksoin tarvikkeet ja lähdin kaupasta vieläkin vähän kummallinen tunne. Mitä ja miksi ostin liikaa ruokaa, kun sitä saa päivittäin tuoreena?
Tultuani kotiin vaimoni ihmetteli ylimääräisiä annoksia.
Annokset nököttivät keittiön työtasolla vielä illalla, ja minä edelleenkin olin ihmeissäni ja olin laittamassa niitä jääkaappiin, kun ovikello soi ja ovesta putkahti kaksi nälkäistä lapsenlasta, 9- ja 10-vuotiaat, olivat uimareisulla ja kuuluttivat reippaalla äänellä: – Meillä on nälkä.
Isot annokset katosivat kuin pieru Saharaan. Ja ajatelkaa, kuinka mukava ja hyvä tunne minulla oli! Tunsin itseni jotenkin tärkeäksi ja tarpeelliseksi, mutta omituinen olo minulla oli edelleenkin. Mitä tämä oli?
Tapsan sanoin: Tämä tarina on tosi.
26.8.2018