MIELIPIDE Omassa lapsuudessani Wanhassa Raahessa oli vähän lapsiperheitä. Kun mummoni äkillisen kuoleman jälkeen jouduin muuttamaan Ollinsaaren modernista lähiöstä aavemaisen tyhjään ikivanhaan kaupunkiin 80-luvulla, oli se 10-vuotiaalle kuin maailmanloppu. Noista ajoista vanhakaupunki on elävöitynyt ja kohentunut huimasti. Fantasiakirjallisuutta lukeva tyttäreni sanoo, että Wanhassa Raahessa hän tuntee elävänsä Harry Potterin Tylypahka-taikakoulun miljöössä. Lapsen mielikuvituksen värittämä näkemys antaa miettimisen aihetta aikuisellekin.
Raahella on pitkä historia edistyksellisten ajatusten ja naisten kaupunkina. Tämän lajityypin edustaja on myös Raahen Fiia vuosimallia 2018. Naiset osallistuvat aktiivisesti kaupungin kehittämiseen ja päätöksentekoon – niin pitää modernissa yhteiskunnassa ollakin. 1800-luvulla Sofia Lybecker halusi perintönsä kanavoitavan ensimmäiseen suomenkieliseen tyttökouluun ajatuksella, että vähävaraistenkin perheiden lapset voivat kouluttautua. Ehkäpä Sofian henki on yhä seutukunnan tytöissä ja naisissa.
Raahella on myös historia edistyksellisenä kulttuurikaupunkina. Jo 1670-luvulla urkuriherra Zachris Palmin ansiosta Raahe kuuluu harvojen suomalaisten kaupunkien joukkoon, joissa on sävelletty barokkimusiikkia. Säveltäjän nimellä nuottiin painettu ensimmäinen biisi Suomessa, Een Liten Fröghde-Sång (Pieni Ilolaulu), on täältä kotoisin.
"Fantasiakirjallisuutta lukeva tyttäreni sanoo, että Wanhassa Raahessa hän tuntee elävänsä Harry Potterin Tylypahka-taikakoulun miljöössä."
Joskus pitää käydä kaukana nähdäkseen lähelle. Japanilainen ystäväni New Yorkista Suomessa käydessään ei halunnut Hesan hulinoihin, vaan Pikkulahden ja Mikonkarin metsien ja rantojen rauhaan. Minusta on hyvä, että Raahea on rakennettu, kehitetty ja että kehitys jatkuu.
Vanhassa kulttuurimiljöössä on silti vaalittava myös luontoa. Jokisuiston lähteistä Pattijoen Etelähaaralla seudun talojen hevosia juotettiin talvisin vielä äitini nuoruudessa. Kaupunkia ympäröivät vanhat pellot ovat nykyisinkin niin luomua, karjan vuosisatojen aikana hellästi hoitamaa, että mesimarja kukkii parin kilometrin päässä keskustasta. Luonto hyvin kohdeltuna tarjoaa omia ainutlaatuisia aarteitaan.
Suomen kotiseutuliitolla on meneillään Jokaisella on oikeus kotiseutuun -kampanja. Yllättäen olen huomannut löytäväni kotiseututyöstä yhtymäkohtia kansainväliseen politiikkaan, sodan, rauhan ja humanitäärisiin kysymyksiin.
Oikeudesta kotiseutuun on sodittu entisessä asemamaassani Norsunluurannikolla, jossa naapurimaista sukupolvia sitten saapunut alistettu väestönosa nousi asein vaatimaan kansalaisuusoikeuksia 10 vuotta sitten. Oikeutta turvalliseen kotiseutuun ja ihmisarvoiseen elämään tavoittelevat myös ne laittomina siirtolaisina kohdellut perheet, joiden 11 500 lasta Trumpin hallinto on erottanut vanhemmistaan USAn ja Meksikon rajalla. Vuonna 2018.
Raahe on nuorekas 370-vuotias ja oli purjelaivakauden kukoistusvuosinaan kansainvälinen, monikulttuurinen ja kaupungista tehtiin arkailematta globaalia kauppaa maailmanääriin. Myös Silkkitien varrella kamelikyydin aikana liikenneyhteydet mahdollistivat kaupunkiseutujen kehittymisen.
Nykyajan isot kansainväliset hankkeet tuovat taloudellisen toimeliaisuuden myötä Raahen seutukuntaan uutta väkeä ja uusia tuulia. Se on hyvä asia. Niin on aina ollut ja niin on aina oleva, Sinuhe egyptiläisen sanoin. Entisaikojen avoimuus ja rohkeus tehdä luovat hyvän perustan myös kaupungin nykyajan selviytymisstrategialle.
Haluan uskoa, että Raahe paranee vanhetessaan – positiivisella draivilla ja rakkaudella.