MIELIPIDE Poliittinen parlamentaarinen yhteistyö on ollut unohduksissa tyystin nykyisen hallituksen toimiessa lähes diktaattorimaisesti koko kuluvan vaalikauden. Tilalle on tullut ikivanha pääoman ja joukkovoiman ideologinen taistelu ilman järjen ääntä, samoin työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen keskinäinen luottamus on saatu ajettua ennätysmäisesti nollaan. Näiden toimijoiden keskinäinen luottamus on pyrittävä saamaan takaisin, jos aiomme saada yhteiskunnasta motivoivamman, luotettavamman paikan opiskella, tehdä työtä ja elää. Uhkailu, sanelu, pakkolait, kiristys, kiky-sopimus, leikkaukset, aktiivimallit, lupausten rikkomiset eivät enää istu 2000-luvun Suomeen.
Tavalliset ihmiset alkavat olla kurkkuaan myöten täynnä Sipilän hallituksen tekemiä leikkauksia, jotka ovat kohdistuneet edellä mainitun mukaisesti opiskelijoihin, lapsiperheisiin, työttömiin ja eläkeläisiin. Hallituspuolueiden lupaukset ennen 2015 vaaleja olivat, että näiltä ihmisiltä emme leikkaa senttiäkään pois. Jokainen meistä tajuaa nyt, että ne puheet olivat täyttä potaskaa ja huijausta. Toivottavasti kansa ei enää toista kertaa astu tällaiseen ”historialliseen miinaan”, sillä se voisi olla tulevaisuuden kannalta kohtalokasta ja samalla heittäisimme hyvästit hyvinvointivaltiolle.
Mutta ei siinä vielä kaikki, lisäksi nykyhallitus on harjoittanut ennen näkemätöntä keskittämispolitiikkaa, joka on näyttäytynyt terveydenhuollossa keskittämisasetuksen tiukennuksina ja hyökkäyksinä aluesairaaloita vastaan, esim. Oulaskankaan- ja Raahen aluesairaaloiden kohdalla tämä näkyy toimintojen heikennyksinä.
Kaupan päälle asetuksella suositaan yksityisiä lääkäritaloja, jotka sijaitsevat max. 30 min päästä keskus- tai yliopistosairaaloista. Tällainen ”lehmänkauppapolitiikka” ei voi jatkua!
Palvelujen järjestämiseen tarvitaan yksittäisiä kuntia leveämmät hartiat, sen me kaikki tiedämme. Lähtökohta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille pitää olla, että jokainen suomalainen asuinpaikasta riippumatta saa oikeat palvelut oikea-aikaisesti riittävän läheltä. Käytännössä se tarkoittaa, että meillä pitkien etäisyyksien maakunnassa tulee olla myös Yliopistosairaalan lisäksi alueellisesti saatavana erikoissairaanhoitoa. Esim. Oulaskankaan roolia on nyt kehitettävä aktiivisesti osana Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä ja turvattava 24 / 7 päivystys, kirurgista toimintaa, jne. Tämä on myös elintärkeää Oulun seudun ammattikorkeakoulun Oulaisten yksikön olemassa ololle jatkoa ajatellen.
Alueellamme on kyettävä tekemään yhteistyötä ja aluepoliittisia ratkaisuja eri toimijoiden ja sidosryhmien kanssa, jotta turvaamme elinvoiman ja palvelut alueellamme. On turha jälkikäteen huudella, kun ”löysät” on jo housuissa. Kevään vaaleissa on viimeinen mahdollisuus näyttää, haluammeko oikeasti suunnanmuutoksen, vai tyydymmekö nykymenoon?