Tästä ja sen piiloaggressiivisesta muodosta kirjoitti Airi Harju (Raahelainen 29.7.2017) rajoittaen kuitenkin aiheen miesten ja naisten väliseen sekä somessa ja työpaikoilla esiintyvään juoruiluun.
Mutta mistä tulee tämä kaiken kattava kielteisyys, joka usein myrkyttää ihmisten keskinäiset, yhteiskunnalliset ja jopa kansainväliset suhteet? Mikä on sen aiheuttaja ja alkulähde? Siinäpä kysymystä kerrakseen. Miksi meistä monet syntyvät ja kasvavat avoimina ja myönteisinä, jopa iloa ja hyvyyttä ympäristöönsä jakaen, ja toiset taas asenteiltaan synkkinä ja kielteisinä? Mistä tulevat koulu- ja työpaikkakiusaajat?
On kylmä tosiasia, että ihmisen geeniperimä määrää luonteenlaadun ja suhtautumisen elinympäristöönsä, ja siten ihminen on perimänsä vanki. Kuitenkin kasvu- ja elinympäristölläkin on suuri merkityksensä positiivisuuden ja negatiivisuuden ristiaallokossa.
Yksi kielteisyyden merkittävä osa on kateus. Toisella ei saa mennä paremmin kuin itsellä. Aikoinaan 60- ja 70-luvuilla elintason noustessa oli erikoista, kun kilpailtiin siitä, kuka sai ensiksi mustavalkotelevision, kuka ensiksi keinonahkakaluston, kirjahyllyn ja pöydän olohuoneeseensa, kuka taas pesukoneen. Ja se naapurin länsiauto sen oman Moskvitshin tai Ladan rinnalla oli vaikeasti siedettävä juttu.
Kun ihminenkin evoluution ketjussa on vain nisäkäs muiden nisäkkäiden joukossa, tosin älyllisesti korkeimmalle kehittynyt, niin kateus on nähtävästi kaikkien nisäkkäiden ja ehkä muidenkin lajien, jopa lintujenkin ominaisuus. Se lienee lajien eloonjäämistaistelun eräs edellytys. Hyvä esimerkki siitä on takapihan ikkunasta näkyvä siilien keskinäinen nahistelu ruokakippojen äärellä.
Todella ikävä ilmiö on tuo Airi Harjun esiin nostama juoruilu, jonka pontimena on pahantahtoisuus lähimmäistä kohtaan. Juoruilu, joka loukkaa ihmistä ja joka esittää kielteisen, väärän ja todistamattoman tiedon toisesta, usein täyttää kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön. Silloin asia voidaan viedä esitutkintaan ja edelleen oikeuteen, jolloin sanktioina yleensä seuraa sakkorangaistus ja tuntuvakin vahingonkorvausvelvoite. Tältä useimmat juoruakat ja -ukot ovat säästyneet sen vuoksi, että juorua ei ole saatettu loukatun ihmisen korviin, vaan sillä on keskenään hykerrelty siellä pahantahtoisuuden kerhossa.
Pahantahtoisuuden julkisesta ilmentymästä on esimerkkinä puoluepolitiikka, jossa sanan miekalla sivalletaan toista edestä, takaa ja sivultakin.
Järkyttävintä kuitenkin on, että tuo kielteisyyden geeni näyttää ohjaavan jopa kansakuntien ja koko ihmiskunnan kohtaloita. Siitä esimerkkinä on Euroopan tulehtunut tilanne Ukrainan sortamisen vuoksi ja nyt tuo Itämeren alueen uhittelu, joka on käsittämättömän vaarallista uhkapeliä jopa suursodan vaaralla.
Ihmisten keskinäiset nahistelut ovat ikäviä ja pahaa mieltä tuottavia, mutta vaarattomia sen rinnalla, mitä nämä maailman diktaattorit ja suurvaltojen johtajat tuottavat. Olkoon Pohjois-Korea oma käsittämätön lukunsa, mutta se on huolestuttavinta, että herrat Putin ja Trump arvovaltakiistoissaan pelaavat peliä, joka murentaa entisiä ja vaivalla saatuja kansainvälisiä turvallisuussaavutuksia.
