RUNO Pyhäjoki vettään Pohjanlahtehen,
näissä muistoissansa tässä virtailee.
Puhtaan veteni aikaan koskissani näiss'
Siiat, harjutkin uivat kilvan vierekkäin.
Ajan virta vienyt muistoihin menneisiin,
on nuo arvokalat, uittomiehetkin.
Myöskin Herrojen herkut, ravut sarvipäät,
viime uneensa vaipuu vettä imeissään.
Vesilinnut harvoin enää lentävät
joen kauneudeksi uimaan, kylpemään.
Reppujärkistä myöskin muistot heräjää,
laulain Aarne kun laski Pyhänkosken tään.
Suvannoissa ennen veessä puhtaassa,
lapsirikkaat perheet uivat iloissaan.
Vaan tään uinninkin varjoks' pahoinvoinnin
tuo Turveampinen pisti saasteen arvioon.
Tyytyä en voine tähän ongelmaan,
virrata kun täytyy vettä ruskeaa.
Kuinkas sait hyvinvointi turvejusseilles
vallan laskea saastees Pyhäjokehen?
Toivonpyynnön vielä Pyhäjoki tää,
puolestansa jättää ihmiselämään.
Voiskohan kaatopaikan tältä osalta,
nousta koskeni kuohuun arvoon puhtaampaan!
Kaarlo Bäckman on tehnyt myös sävellyksen näihin sanoihin.