MIELIPIDE Viime aikana oli Raahen Seudussa kaksi artikkelia, jotka käsittivät lähidemokratiaa, toinen viime syksynä kantakaupungin eräästä asukaskokouksesta, jossa olivat paikalla kahden johtavan viranhaltijan lisäksi vain pari, kolme asukasta. Kaupunginosan asiat eivät kiinnostaneet.
Toinen artikkeli oli perjantaina 21.2. lehdessä. Siinä todetaan, ettei käytännössä lähidemokratia toimi. Esimerkkeinä mainitaan, ettei kylien kanssa keskusteltu erään uimalammen sulkemisesta ja koululaisten siirtämisestä toiseen kouluun. Yhteistyö lautakuntien ja kaupunginhallituksen kanssa ei suju. Myös tiedotus ontuu. Siihen ynnä muuhun on kiinnitetty huomiota, ja lähidemokratiahallitus aikoo reagoida siihen.
Miten lähidemokratiaa tulisi kehittää?
Raahen mallia työstettiin kahden hankkeen puitteissa ja lopullinen ehdotus kaupungille laadittiin ns. Kuke-ryhmässä (kuntaliiton hallinnoima valtakunnallinen hanke Kuntalaiset keskiöön) vuoden 2015 alussa. Se oli pohjana kaupungin hallintosäännön lähidemokratiaosiolle.
Lähidemokratia – englanninkielinen grassroots democracy, ruohonjuuridemokratia, ilmaisee sen tarkoitusta ehkä vielä selvemmin – on katsottu olevan tarpeen, koska kuntaliitosten myötä kunnat laajenevat ja reuna-alueet tahtovat jäädä keskustojen varjoon. Ajatuksena on toisaalta, että kaupunginosat ja varsinkin reuna-alueiden kylät voivat vaikuttaa elinoloihinsa, ja toisaalta, että kaupungin päättävät elimet ja palvelukeskukset konsultoivat ennen päätöksiään ja toimenpiteitään paikallisia. Lähidemokratia koskee sen lisäksi myös erityyppisiä palveluja, jotka voidaan tarjota paikallisin voimin tehokkaammin ja edullisemmin – myös ihmisläheisemmin. Hyvällä yhteistyöllä on mahdollista kehittää paikallisia elinoloja ja toimeliaisuutta monin eri tavoin.
Kuke-ryhmässä todettiin aikoinaan, että jos tavoitellaan toimivaa lähidemokratiaa, kaupungin tulee ”ehdottomasti” palkata asiantunteva henkilö, joka avaa sen tuomia mahdollisuuksia ja ohjaa ja koordinoi toimintaa. Vähintä, mikä tulisi tehdä, olisi ajaa jonkin esimerkiksi kolmivuotisen (EU-rahoitteisen) hankkeen puitteissa toiminta sisään. Tämä siitä syystä, että on kyse uudesta asiasta, joka vaatii oppimista ja uutta asennoitumista.
Kylien esimerkiksi tulee oppia yhteistyötä, tukea muiden kylien kehitystä ja tiedostaa, että edistys naapurikylässä heijastuu myönteisesti myös muualle. Toimihenkilön työkuvaan tulisi muun muassa kuulua käynnit kylillä ja kaupunginosilla, tutustuminen kyläyhdistysten toimintaan, lähidemokratian antamien mahdollisuuksien avaaminen, tarpeiden ja toiveiden kartoittaminen ja kaikenpuolisen yhteistyön rakentaminen.
Myös hallintosääntöön, niin aikoinaan kerrottiin meille, voidaan tarpeen mukaan tehdä muutoksia. Suomen Kylätoiminnan entinen edesmennyt puheenjohtaja Eero Uusitalo painotti sitä, että kyliä ja kaupunginosia edustavaan toimielimeen, eli Raahessa lähidemokratiahallitukseen, tulee valita aktiivisia kylätoimijoita – ei edustajia niiden ohitse –, siis kaupunkiosayhdistysten, kyläyhdistysten ja vastaavien jäseniä, jotka ovat ne ihmiset, jotka tuntevat asuinaluettaan parhaiten, kantavat huolta siitä ja ovat tehneet pitkää ja paikoin vaivaa säästämättä työtä sen hyväksi. Nämä yhdistykset edustavat kokonaisvaltaisesti omaa asuinaluettaan. Näin myös aktiivien kyläihmisten motivaatio säilyy ja tärkeiden paikallisyhdistysten vetovoima kasvaa. Eihän muidenkaan yhdistysten kattoelimiin valita ulkopuolisia! Pidän tätä näkökantaa tärkeänä.
Raahessa on 24 Raahen Kyliin kuuluvaa järjestöä, jotka käyttävät erilaisia nimityksiä kuten kyläyhdistys, kyläseura, kylätoimintayhdistys, asukasyhdistys, nuorisoseura, pienkiinteistöyhdistys ja jopa korvenraivaajat.
Silloin, kun lähidemokratiajärjestelmä on kylien käsissä, ei myöskään tarvita raskasta byrokratiaa ja kylät voivat omaehtoisesti hoitaa tätä juttua periaatteella alhaalta ylöspäin. Raahen kylien hallitus voisi mielestäni hyvinkin edustaa kyliä kaupungin suuntaan.
Kuten myös Raahen Seudun viime perjantain artikkelista ilmenee, nyt on aika arvioida lähidemokratian toimivuutta.