MIELIPIDE Raahen Seudun (RS) 24.7.2017 pääkirjoituksen mukaan Suomen ”hiilijalanjälki” on Helsingin Sanomien (HS) kartan mukaan liian suuri, Euroopan muihin maihin verrattuna. RS:n mukaan artikkeli tuo Suomen ikävällä tavalla esille, ja vaatii hallitukselta toimia.
Norjalaisten tekemässä tutkimuksessa analysoitiin vain Euroopan maita. Maailman suurimpia ilmasto-päästöjen aiheuttajia, kuten Kiinaa ja Intiaa ei huomioitu. Norjalaisille on toki hienoa olla ”vihreänä” kärjessä. Heillä on yllin kyllin vesivoimaa, tarvittaessa muillekin Pohjoismaille vientiin, varsinkin tuulivoima-riippuvaiseen Tanskaan, kun siellä tulee äkillinen sähkön tarve. Kovalla markkinahinnalla. Norja tukee sähköautoilua runsaskätisesti. Tukirahat saadaan runsaista öljytuloista. Päästöt siirtyvät muihin maihin.
Norjassa sähkö on lähes puhtaasti uusiutuvaa vesivoimaa. Ruotsissa melkein puolet on uusiutuvaa, ja Suomessakin yli 40 prosenttia. Pääkirjoituksen mukaan hiilellä on yhä iso merkitys Suomen energiantuotannossa. Tilastokeskuksen mukaan hulppeasti tuetulla tuulivoimalla saatiin tuotettua 0,8 prosenttia koko energian kulutuksesta vuonna 2016. Unohtuikohan Hesarilta myös analysoida tarkemmin pääkaupunkiseudun suurin osuus hiilijalanjäljestä? Alueeltaan pienen, mutta väestöltään suurimman ja punaisimman alueen päästöjä vieläpä helpottaa sen saama, päästötön Loviisan ydinsähkö.
Paperin ja teräksen valmistus vetävät hiilijalanjälkeä Suomessa punaiselle, koska tuotantomme on hyvin energiaintensiivistä. Suomen metsähakkuista saatavien pellettien tuotanto näkyy meillä haitallisena hiilijalanjäljessä, mutta vastaavasti edullisena niitä ostavassa Ruotsissa.
Ahvenanmaa on kartassa pahasti punaisella. Siellä ei ole ydinvoimaa, eikä kapasiteetiltaan riittäviä sähkön siirtoyhteyksiä Suomeen tai Ruotsiin. Jokunen vanha tuulimylly on, pyörien ilman tukiaisia. Pitäisiköhän siellä kieltää talvella puu- ja öljylämmitys, kun mokomat saastuttavat liikaa? Tämä ei ole vitsi: esimerkiksi Espanjassa ja Saksassa on jouduttu rajoittamaan sähkön saantia, äkillisten ”uusiutuvan energian” vaihtelevien sähköpiikkien takia.
Eurostatin mukaan uusiutuvan energian ”esimerkkimaa” Saksa on saanut CO2 -päästöjään vähennettyä vain 0,1 prosenttia vuoden 2009 jälkeen. Tuulivoimaloita on siellä nyt 27 270. Niillä on yhdessä aurinkovoiman kanssa saatu tuotettua 3,1 prosenttia sähkön vuositarpeesta, sekin satunnaisesti vaihdellen. Veronmaksajien tukea on palanut Talouselämä-lehden 6.5.2016 mukaan yli 200 miljardia euroa vuodesta 2000 lähtien. Die Welt-lehden mukaan Saksan ”energiakäänteen” kokonaiskustannukset nousevat 520 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä, ilman näkyvää hyötyä. Sähkön hinta kuluttajille on siellä jo yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna.
Hiilijalanjäljissä on nähty HS:n mukaan EU:ssa vain vähäistä kutistumista viimeisten kymmenen vuoden aikana, vaikka tuulivoimaa on rakennettu kiivaasti, asukkaiden vastustuksesta välittämättä. Herääkin kysymys: miksiköhän tuulivoimaa ajetaan Suomenkin kunnissa väkisin eteenpäin, välillä suorastaan raivokkaasti? Ketkä kaikki hyötyvät valtion takaamista veronmaksajien anteliaista tukirahoista? Sitä pohtiessa kannattaa lukea Vaasan yliopiston professorin Ari Salmisen äskeinen tutkimus kuntien Hyvä veli -verkostoista.