Rottapariskunta tyhjän laarin lattialla
kulutti aikaansa köyhyyttä pohtimalla.
Ei ole mikään niin kuin oli ennen.
Vilu on ja nälkä, olemme kadottaneet onnen.
Nyt mitä pitäis meidän hyväksemme tehdä,
ettei kurjuuta ja puutetta tarttis enään nähdä .
Kai muutto ainut mahdollisuus edessämme on .
Ei ole vaihtoehtoja, on tila asuinkelvoton
Otti rotat omaisuutensa, pienen ja olemattoman.
Lähti ulos haikeana jättäen kodin arvottoman.
Päättyi asuminen aitassa, huokaukseen vienoon.
On yöllä vähän lunta tullut peittäen nyt tienoon.
Ei ole mukaan otettavaa, on kaikki pitänyt myödä.
Ja viikkoon ei ole ollut mitään mitä vosi syödä.
Mihin suuntaan mentäisiin, saa lakin lippa näyttää.
Kun pyöräyttäen ilmaan heittää, voi kompassina käyttää.
Yksi suunta varma on se poispäin kotoa vie ja
edessä näkyy pitkälle vain neitseellinen tie.
Ei pelolle voi tällä kertaa yhtään antaa sijaa
usko paremmasta elämästä, rohkaisee seikkailijaa
Eteenpäin on menty muutaman hetken verran
ja katsottu on taakse vain yhden ainoan kerran.
Siellä näkyy entinen taakse jäänyt elämä
ja hangessa jäljet varpaiden ja naarmu hännän jättämä.
Jäljet näkyi lumessa, ne rinnan kulki tietä pitkin.
Vaikka kävi kauempana taas yhteen tulivatkin.
Kai käsi kädessä ne välillä matkaa taivaltivat.
Ne tuskin enään taaksensa matkalla katsahtivat
On opittu ei mennyttä pidä kauaa surkutella.
Huominen tuo tullessaan jotain millä herkutella
kuinka pieni murunenkin voi pitkään antaa makua
uskoa aina paremmasta jatkamaan sen hakua.
Pitkään piti taivaltaa ennen kuin löysivät ne riihen.
Oli paikka niille mieluinen , asettuivat siihen,
mukavuuksin varustettu vuokra kohtuullinen,
makasiinit lähellä, on olo lohdullinen
Nyt pääsi rotat vanhuuttaan rauhassa viettämään, kun kerran lupautuivat
toisistaan huolta pitämään. Ovat lapset maailmalle kotoansa lähteneet, vaan
vanhempiaan koskaan eivät ne ole unohtaneet.