Nyt ei tarvitse lähteä katsomaan kauas loisteliasta ruskaa. Se on täällä nyt.
Koivut ovat vahvasti kadmiuminkeltaisia, pihlajat hohtavat punaisina tumman vihreiden oksien joukossa ja vaahterat ovat muuttumassa oransseiksi tai kullankeltaisiksi. Luonto tuuppaa meille parastaan.
Kauneimmat ruskavärit syttyvät palamaan nimenomaan viimekesäisen kaltaisen kuivan hellekesän ja tämän syksyn kaltaisen lämpimän syksyn jälkeen. Kuivuuden takia puiden sienitaudit eivät pääse rehottamaan eivätkä pilaamaan lehtiä ruskeilla väreillään.
Kirkkaat värit kertovat siis hyviä uutisia: puut ovat hyvässä kunnossa.
Ruskan käynnistää valon väheneminen. Kun päivät lyhenevät, puut lopettavat kasvunsa ja alkavat valmistautua talven tuloon. Ne toimivat kuin ihmiset, jotka pistävät syksyllä sadon talteen.
Puut hajottavat lehtivihreän, joka koostuu vihreää valoa heijastavista klorofyllimolekyyleistä. Ne varastoivat molekyylissä olevat arvokkaat alkuaineet, typen ja magnesiumin, omaan kellariinsa, eli runkoonsa ja juuristoonsa uutta käyttöä varten. Siellä ne odottelevat kevättä.
Vihreän värin alta paljastuvat lehtien karotenoidiyhdisteet. Ne näkyvät keltaisen ja oranssin sävyinä.
Esiin tulevat myös punaisen ja violetin sävyiset antosyaaniyhdisteet, jotka suojaavat lehteä UV-säteilyltä.
Nämä ovat ne maalit, joilla luonto maalaa ruskanäyttelynsä.
Mutta vaikka ollaan lokakuussa, moni puu on yhä osaltaan tai kokonaan vihreä. On puita, jotka eivät vaivaudu varastointipuuhiin. Esimerkiksi leppä tiputtaa lehtensä vihreinä.
Miksi tehdä töitä suotta? Lepällä on juuristossaan typensitojabakteereita, joiden avulla se saa sidottua typpeä suoraan ilmakehästä.
