Tukan kertaheitolla suoristava tuuli pyyhkii Raahen Rantapuistoa, kun presidentti Kekkosen luottotoimittaja-tietokirjailija Maarit Tyrkkö kävelee UKK:n patsasta kohti.
–Hyvältä näyttää. Minkähän ikäinen presidentti on tässä? Se olisi kiinnostavaa tietää, Tyrkkö tutkailee patsasta uteliaana.
Harjaantunut silmä ratsaa patsasta joka puolelta. Tyrkön huomio kiinnittyy presidentin asentoon.
–Oikean jalan asento on aavistuksen kuin balettitanssijalla. Toisaalta se sopii, koska presidenttihän ei käynyt oopperassa, mutta baletissa kylläkin.
Aavistuksen on lököhousut, Tyrkkö kommentoi ja sihtaa tarkasti solmiota. Onko siinä raitoja vai sorsia? Ja taas putkahtaa muisto:
–Ostin hänelle solmion Etykiin. Solmiossa oli neuvottelevia virkamiehiä. Olin tippua Finlandia-talon lehdistöparvekkeelta, kun näin hänellä sen kaulassa, Tyrkkö nauraa.
Lopullinen arvosana patsaasta on kiitettävä.
–Hyväksyn.
Tyrkkö luennoi eilen Raahessa lukiolaisille ja illalla kesäyliopiston järjestämässä iltatilaisuudessa. Aiheena oli luonnollisesti Urho Kekkonen 1975-1981 toimittaja Maarit Tyrkön silmin.
Tyrkkö on tehnyt Kekkos-kirjojensa tiimoilta vain muutamia oppilaitosvierailuja, sillä esiintymiset ovat olleet enimmäkseen lukupiirivierailuja ja kirjastokäyntejä.
–Nuorille pitäisikin tehdä ihan oma materiaalinsa. Heidän olisi hyvä tietää mitä se "Kekkosen aika" oli – millaista oli pitää yllä hyviä suhteita sekä Neuvostoliittoon että länteen.
Presidentti Kekkosen koko elämänkaari sinänsä on Tyrkön mielestä hyvä esimerkki siitä, että olivat lähtökohdat mitkä tahansa, aina voi nousta mihin tahtoo. Lepikon torpasta Pielavedeltä oli pitkä matka Tamminiemeen, mutta sinne mentiin.
Juuristaan johtuen, Kekkosesta ei tullut Helsinki-keskeistä. Hän näki koko Suomen ja myös sen eri alueiden tarpeet.
Tämän päivän Suomi ja sen harjoittama ulkopolitiikka ei välttämättä miellyttäisi Kekkosta.
–Hän taatusti sanoisi "saatanan tunarit". Ei riitä, että suunnitellaan. Jos on liian monta päättäjää, päätöksistä tulee kompromisseja. Kaikki leviää, kun ei ole selvää johtajaa, Tyrkkö toteaa.
Suhteet Isoon Naapuriin pitäisi olla todella hyvät. Tyrkkö ei pidä ollenkaan mahdottomana, etteikö tänäkin päivänä voisi valtion päämies saunottaa Venäjän presidenttiä vanhaan malliin.
–Ystävyys Venäjän kanssa olisi todella tärkeää. Presidentti aina ylisti Kosyginia, jonka kanssa pystyi aina sopimaan asioista, oli sitten kyse Kostamuksen rakentamisesta tai mistä tahansa.
Kekkosen Tyrkölle kirjeessään kirjoittama lause "luotan sinuun kuin itseeni" on kiertynyt Tyrkön kohtaloksi.
Aikoinaan nuorelle toimittajalle annettu harvinaislaatuinen luottamustehtävä kirjata ylös presidentin elämää – erityisesti häntä ihmisenä – tuntuu velvoittavalta.
–Olen kuin muinaisjäännös kiertäessäni maata kertomassa Kekkosesta, Tyrkkö naurahtaa, mutta vakavoituu saman tien.
Kekkosen kuolemasta on kulunut 31 vuotta.
–Välillä tulee ikävä niitä aikoja. Ja haluaisin vastauksia hänen uskomattomiin kirjeisiinsä, niiden sisältöön. Toivoisin, että hän olisi vastaamassa.
Maarit Tyrkkö on kirjoittanut kaksi kirjaa suhteestaan presidentti Kekkoseen, Tyttö ja nauhuri (2014) ja Presidentti ja toimittaja (2016).
