Maailma etenee, mutta marjanpoimintatekniikka laahaa.
Tulin hankkineeksi kesän kohutuimman älypuhelimen keväällä juuri ennen kohun alkua. Ottaessani sillä kuvia sormeni lipsahteli, ja puhelin alkoi tyrkätä eteeni kuvauskohdetta etäisesti muistuttavia tuotteita, joita myytiin Amazonissa. Selvisi, että tämä oli puhelimen ominaisuus, ei vika.
Ottaessani kuvia mustikkametsässä käsitän, että puhelimeni pitäisi analysoida ottamastani kuvasta, missä mustikka lymyää, ja lyödä eteeni tilastollinen jakauma siitä, onko niitä enemmän lounaassa vai kaakossa, eikä kaupata minulle vihreitä T-paitoja tai metsäjulisteita, joita myydään jossain verkossa.
Kansainvälistä selkkausta muistuttavassa Tapaus Huaweissa on kyse kaikesta muusta kuin vakoilusta. Totuushan on, että kaikki puhelimet vakoilevat. Ja me autamme. Otamme kuvia paikoista, joihin puhelinäly yhdistää sijainnin, ja talletamme sen pilveen. Annamme itse vapaaehtoisesti sormenjälkemme puhelimen sormenjälkitunnistukseen ja kasvokuvamme kasvontunnistukseen – vain että ”puhelin avautuisi kätevästi käyttöön” ja että "suojautuisimme väärinkäytöltä".
Vakoiluominaisuudet esiteltiin meille Medusan verkkoon sotkeutuneen Jason Bournen saagassa. Bourne ajelee moottoripyörällä mellakoivassa ihmistungoksessa Ateenassa kauniin kollegansa kanssa, joka kohta on vainaa vain siksi, että Medusan verkko paikallisti hänen kasvonsa paikalla otettujen kuvien pilvimuistista. Sääli. Jos hän olisi sitonut valkoisena valtoimenaan leiskuneen tukkansa, hän olisi voinut jatkaa jatko-osissa.
Mustikkamaita on pistetty sileiksi ja koukittu härveleillä, ja poimijalla on vaikeaa. Meduusan lonkeroista olisi siellä taatusti lisävarusteeksi. Osa niistä voisi auttaa loikkimaan metsäojien yli, ja osa voisi paitsi poimia mustikoita myös kaapia niskanahasta hirvikärpäsiä.
Huoahtaessani esihistoriallisen jäänteen kivillä ja syventyessäni älypuhelimeeni luontoihmisen lähimpiä ystäviä ilmaantuu kuin satelliitteja öiselle taivaalle, ja nyppiessäni niitä itsestäni pääsen laskuissani yli kolmeenkymmeneen, ennen kuin menen sekaisin siitä, että koko joukko irtokauneuspilkkuja ryömii poskiltani kohti otsaani samaan aikaan, kun irtoparrat laahaavat pitkin kaulaani. Kotona löydän tarkastuslaskennassa kaksitoista kuusivetoista mönkimästä takistani ja kolme huivista.
Ja mitä meillä on näitä riivaajia vastaan? Villapaita, pariisilaishuivi ja suihku.
Kylpyhuoneessa yksi pötkii vielä pakoon kirjoittaakseen muistelmat vaahtovasta vesiputouksesta, joka yllätti juuri kun oli iskemässä kyntensä himottuun nahkaan.
Ei pötkisi, jos olisi meduusa.