Merenjää alkaa olla paikka paikoin jo niin vahvaa, että se kestää raskaampaakin kalustoa.
Torstaina Raahen Pirttiniemen edustalta jäältä löytyi roppakaupalla kalastajia, osa oli pilkillä ja osa laski verkkoja. Raahelainen Veikko Pohto laittoi ensimmäiset verkot jään alle muutama viikko sitten. Kalaa on tullut kuulemma varsin mukavasti.
– On tullut muun muassa vajaa kolmekiloinen meritaimen ja nyt tuli komea matikka. Emännän ystävä toivoi saavansa matikan ja nyt sellainen saatiin, Pohto naurahtaa.
Maaliskuussa 80 vuotta täyttävä Reijo Ylikulju on harrastanut koko ikänsä kalastusta. Hän on aikanaan mulahtanut jäihinkin muutaman kerran, mutta se ei ole häivyttänyt miehen kalastusintoa.
– Täälä kun käy, pysyy virkeänä ja saa happea. Kaikki vaivat helpottavat, Ylikulju toteaa.
Koko Perämeri on tällä hetkellä kauttaaltaan jäässä. Raahen edustalla rannan läheisyydessä merenjään paksuus on 15-30 senttiä.
– Ulompana on vähän ohuempaa ajojäätä. Nyt kun on kaakon puoleisia tuulia, ne saattavat repiä ulommaksi jopa jotain avopaikkoja, mutta ne ovat kauempana rannasta. Eihän ajojäällä pilkkijät ja muut liiku juurikaan, jääasiantuntija Niko Tollman Ilmatieteen laitokselta kertoo.
Tämä talvi on ollut tavallista lämpimämpi, sillä kunnon pakkaset tulivat vasta viime viikkojen aikana. Tämä tarkoittaa, että jäätalvi ei ole ollut aivan samanlainen kuin aiemmin.
– Talvi on vielä kesken, mutta periaatteessa kun Perämeri on jäässä Merenkurkkuun asti, on se aika tyypillinen tilanne. Jään paksuudet alkavat olla Kemi-Torniossa 50 senttiä, joten tilanne on normaali. Normaalina talvena ulapan jää on 20-40 -senttistä, ja rannikolla Kokkolasta Ouluun jää on 36-56 -senttistä, eli ollaan aika lähellä normaalia. Saattavat ne jäät olla vähän ohkaisempia, kun oli aika lauhaa jaksoa pitkälle. Mutta parin viime viikon aikana jää on paksuutunut aika hyvin, varsinkin ulapan jää. Rannan jää paksuuntuu nyt hitaammin, kun se on jo paksumpaa ja lunta on päällä, Tollman valottaa.
Raahen seutukunnan jokialueilla on jääpeitettä, mutta aivan kauttaaltaan jokien pinnat eivät ole jäässä. Virtapaikoissa vesi juoksee edelleen vapaana.
– Jokijäiden osalta tulee aina olla varovainen, sillä virta- ja koskipaikat pysyvät sulana tai heikompina pitkään. Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa tänä talvena, sillä virtaamat ovat talveksi hyvin suuria – jäätä ei muodostu, tai se kuluu virtauksesta, hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.
Myös sisävesien jäät ovat nyt hieman ohkaisempia kuin keskiarvotalvena.
– Tämän talven osalta jäät ovat koko maassa ajankohdan keskiarvoa ohuempia. Ainoastaan Lapissa ollaan paikoin tavanomaisten lukemien tuntumassa. Miltei koko maassa ongelmana on jään heikko laatu, ensijäiden päälle satoi lunta joka esti kunnollisen teräsjään kasvua sekä muodosti kantavuudeltaan heikompaa kahvajäätä. Ihan eteläisimmässä Suomessa, jossa jäät tulivat vasta tammikuussa, on muodostunut kestävämpää teräsjäätä.
Vaaranpaikat jäällä
Paikoissa, missä vesi virtaa, jää on usein ympäristöään ohuempaa. Tällaisia paikkoja ovat joet, kapeikot ja salmet, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot sekä äkkijyrkästi veteen pudottavien rantapenkereiden vierustat.
Teollisuuslaitosten ja asutuskeskusten viemäreiden laskualueilla jää on heikkoa lämpimän päästöveden ja virtauksen takia.
Sillat, laiturit ja jäissä makaavat alukset sitovat lämpöä ja synnyttävät virtauksia, jotka heikentävät jäätä niiden lähituntumassa.
Vesistöjen syvänteiden kohdalla jää voi olla ympäröivää jäätä heikompaa, koska niissä oleva suurempi vesimäärä jäähtyy hitaammin ja jäätyy myöhemmin.
Kaislikko tekee jäästä seulan ja samalla heikon.
Halkeamien kohdalla jään kantavuus heikkenee. Niiden ja muiden rikkoutumien kohdalle kinostuvan lumen alla jää ohenee ja voi joskus jopa sulaa kokonaan.
Laivaväylät ovat todellisia vaarapaikkoja eikä niitä tule ylittää, mikäli niillä liikennöidään säännöllisesti.
Jään paksuus ei takaa turvallisuutta, sillä jää voi olla heikompaa kohvajäätä tai haurasta ja puikkoista kevätjäätä.