Meri on mukana kai­kes­sa

Vuonna 1956 valmistunut luotsikutteri pääsi eläkepäivillään asiantunteviin käsiin ja hyvään hoivaan.

Sanotaan, että nimi on enne. Se pitää paikkansa raahelaisen Veijo Merikallan osalta.

Lapsuuden ensimmäisiä muistikuvia on poikkeuksellinen merimatka.–Lapin sota oli vielä käynnissä, kun äiti palasi meidän lasten kanssa evakosta ja halusi matkustaa Oulusta kotiin Kemin Veitsiluotoon. Sepä ei onnistunutkaan, koska kaikki sillat Oulun ja Kemin väliltä oli räjäytetty. Loppujen lopuksi saimme kyydin Merivoimien vartioveneellä Toppilan satamasta Kemiin.

Sodan jälkeen perhe muutti Haukiputaan Martinniemeen. Meri oli läsnä vahvasti. Isällä oli vene ja Perämeren vedet ja saaret tulivat tutuiksi.

Armeijassa nuori mies hakeutui Merivoimiin. Tuntuu johdonmukaiselta, että Merivoimien reserviupseerista valmistui aikanaan laivanrakennusinsinööri. Ensimmäinen työpaikka löytyi Rauman telakalta.

Raumalta elämänpolku suuntautui Raaheen. Elettiin vuotta 1967.

–Raaheen oli valmistumassa terästehdas. Varmaan siellä jo ymmärrettiin, että tarvitaan joku asiantuntija, joka tietää mihin niitä laivalevyjä oikeasti käytetään.

Laivateräksien myynti maailmanmarkkinoille ei ollut suinkaan läpihuutojuttu. Raahen tehtaan laatupäälliköksi nimitetty laivanrakennusinsinööri kääri hihat ja ryhtyi kehittämistyöhön.

–Tarvittiin ensinnäkin laatujärjestelmä. Se on edelleen pohjana tehtaan nykyisessä tuotannonohjausjärjestelmässä. Tarvittiin myös yhteinen hyväksymisohjelma useita luokitusseuroja varten. Raahen terästehdas oli ensimmäisiä terästehtaita maailmassa, jonka laatujärjestelmä sai kansainvälisten ISO-standardien mukaisen laatujärjestelmähyväksymisen.

Viimeiset 15 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään Veijo Merikalla toimi Rautaruukki-konsernin laadunvarmistuspäällikkönä.

Naapurimaan teräksentekijä SSAB oli ankara kilpailija.

–Etumatkaa yritettiin saada koko ajan, tavalla taikka toisella. Täytyy myöntää, että näiden kilpakumppanien yhdistäminen tuli täytenä yllätyksenä.

Kotona työhuoneessa meri, laivat ja veneet ovat vahvasti läsnä. On tarkat ja taidokkaat pienoismallit armeijan aikaisista moottoritykkiveneistä: itse valmistetut. Rauman vuosilta muistuttava valokuvat aluksista, joiden teräsrakenteiden suunnittelussa nuori laivanrakennusinsinööri oli mukana.

Valokuva keltapunaisesta luotsikutterista kertoo, että harrastuksetkin keskittyvät merelle.

–Hankin huutokaupasta luotsikutterin, joka on valmistettu vuonna 1956 ja kuuluu ensimmäisten teräsrakenteisten luotsikutterien sarjaan.

Järeää teräsmurikkaa ei voi kutsua huviveneeksi.

–Olen halunnut säilyttää veneen alkuperäisen ulkonäön, mutta sisätiloihin olen tehnyt muutamia myönnytyksiä mukavuutta lisäämään.

Veijo Merikalla toimi useita vuosia Raahen Meripelastusyhdistyksen puheenjohtajana. Mukaan houkutteli Ulf von Bruun-Riegels, Rautaruukin satamakapteeni.

–Yhdistys oli hankkinut Uffen johdolla oman aluksen, Niilo Saarisen. Olin rannassa katselemassa alusta, kun Uffe tuli suostuttelemaan mukaan meripelastajien toimintaan.

Veijo Merikalla on ollut keskeinen toimija myös Raahen Purjehdusseurassa sekä Raahen Seelareitten Terässatama Oy:n hallituksessa, samoin Raahen Reserviupseerit ry:n hallituksessa.