Emäntä on tullut juuri navetalta. Jossakin välissä hän on ehtinyt jo paistaa mustikkapiirakan, sillä keittiöstä kantautuu viekoitteleva tuoksu. Nyt jos koskaan on kahvin paikka.
Eipä olekaan ihan vielä. Talon kissa astelee häntä pystyssä mammansa luokse ja alkaa puskea polvitaipeisiin.
–Ai jaha. Sinun vuorosi on tietysti ensimmäisenä. Laitetaanpa ruokaa kuppiin.
Kun kissa asettuu kuppinsa ääreen, Armi Nikola malttaa vihdoin istahtaa hetkeksi hengähtämään. Päivän työt ovat alkaneet ennen kukonlaulua niin kuin lypsykarjatiloilla yleensä.
Samassa emännän katse tarkentuu ulos peltojen ylle.
–Hanhia! Onpa niitä paljon!
Talo, pihapiiri ja pellot - ne kaikki ovat lapsuuden kotimaisemaa.
–En ole tätä pidemmälle elämässäni päässyt. Enkä ole koskaan halunnutkaan. Tämä on minulle rakkain paikka maailmassa, Armi Nikola sanoo painokkaasti.
Kun katselee hyvin hoidettua pihaa uhkeine kukkaistutuksineen, voi vain ihmetellä, millä ajalla nuo kaikki oikein hoidetaan.
Ei siihen ole vastausta hoitajalla itselläänkään. Mutta joka on saanut synnyinlahjana sydämeensä kauneudentajun ja -kaipuun, hän löytää aina jostakin hetken ympäristönsä vaalimiseen.
–Täytyy tunnustaa että joutilaana en osaa oleskella. Aina pyörähtää joku tekemätön työ mieleen, jos joskus yritän asettua aloilleni. Sen takia me isännän kanssa lähdemmekin aina reissuun, kun loman vuoro tulee.
Oltiinpa sitten ulkomailla etelän lämmössä taikka kotimaan matkalla, niin yksi asia on reissussa ylitse kaiken muun.
–Se on se hetki, kun käännytään Merikyläntielle ja koti alkaa lähestyä. Se tuntuu niin hyvältä että oikein rintaa pakahduttaa.
Siikajoen Lippo-Liisan arvonimen Armi Nikola kokee suurena kunniana.
–Kun on tämä itsenäisyyden juhlavuosikin.
Itsenäinen kotimaa on Armi Nikolalle arvokas asia.
–Aikoinaan oma isäni, samoin kuin mieheni isä, ovat olleet rintamalla itsenäisyyttä lunastamassa.
Maa- ja kotitalousnaisten toiminta on kulkenut Armi Nikolan kanssa käsikynkkää läpi elämän.
–Jo äitini oli toiminnassa mukana. Minut nimitettiin johtokuntaan äidin tilalle silloin aikoinaan.
Nimi on vaihdettu Siikajoen maa- ja kotitalousseuraksi, mutta toiminnan henki ja ydin on sama. Armi Nikolalla on toimintaan myös valtakunnallinen ulottuvuus, hän on nimittäin mukana Oulun Maa- ja kotitalousnaisten hallituksessa.
–Ihan mielelläni olen näissä mukana. Sen sijaan politiikkaan minua ei saisi mukaan millään ilveellä. EI siitäkään huolimatta, että äiti ja isoäiti olivat kunnan luottamusihmisiä.
Maatilan työntäyteiseen arkeen maa- ja kotitalousseuran toiminta antaa tervetullutta henkireikää.
–Tilaisuuksissa ja tapaamisissa näkee toisia, ja tokihan sieltä aina saa myös uutta tietoa ja uusia ideoita. Talkoisiinkin tykkään osallistua, Armi Nikola naurahtaa.
Vuosikymmenien osallistuminen ja mukanaolo on luonut aikaperspektiiviä, jonka valossa maa- ja kotitalousnaisten nykytilanne tuntuu valoisalta.
–Arvostus toimintaamme ja arvomaailmaamme kohtaan on kasvanut selkeästi. Se näkyy myös osallistumisessa, kun olemme saaneet nuoria mukaan toimintaan.
Armi Nikola, omaa sukua Rehula, asuu Siikajoen Merikylällä puolisonsa Tapanin kanssa.
Viisi lasta ja yksi lapsenlapsi.
Aktiivinen maa- ja kotitalousseuran toimija. Oli aikoinaan myös 4H:ssa.
Lähiaikojen tulevaisuudensuunnitelmissa on "pikkuhiljaa eläkkeelle hivuttautuminen".
Kotiseutuyhdistys Siikajoki-Seura antoi ensimmäisen Lippo-arvonimen vuonna 1981. Vuosittain valitaan joko Lippo-Liisa tai Lippomies.