Mervi Koponen kaipaa Raa­hes­ta merta

Mervi Koponen kaipaa edelleen merta, vaikka on asunut jo kauan sisämaassa.

Mervi piti useamman vuoden taukoa keikkailemisesta. Hän pyrkii tekemään keikkoja niin, että pääsee niiden jälkeen takaisin kotiin.

Raahe pääsee välillä yllättämään entisen asukkaansakin.

–Luulin, että täällä on kylmä, mutta eipä ole. Tuulee, mutta niinhän Raahessa aina, Mervi Koponen sanoo.

Vuoden 2011 tangokuningattarella on takanaan pitkä levytys- ja esiintymistauko. Uusi sinkku ilmestyi vastikään ja samalla keikkailu alkoi uudestaan. Nyt on hyvä hetki muistella menneitä, sillä kotikaupungissa moni asia sai alkunsa. Osa lapsuudessa ja nuoruudessa syntyneistä ystävyyssuhteista on osoittautunut hyvin kestäviksi. Täällä hän myös uskaltautui laulamaan ensimmäisen kerran julkisesti.

Mervin lähes koko suku asuu Raahessa, joten hän käy kaupungissa useasti, neljä viisi kertaa vuodessa. Pekanpäivä-viikolla oli vuoden toinen matka.

Lapsena ja nuorena hän tykkäsi käydä Palonkylässä olleella tallilla. Nyt sinne ei voi mennä, koska se on purettu jo aikoja sitten. Hän kävi ahkerasti myös Kastellin tallilla Siikajoella, mutta sinnekään emme tällä kertaa mene. Sen sijaan suuntaamme Varviin, jossa on Raahen Ratsastuskoulun talli. Siellä Mervi on käynyt viimeksi ratsastamassa. Siitä on jo kauan.

Hän miettii, että ratsastusharrastuksen voisi aloittaa uudestaan. Ratsastustauko saa jatkua, sillä nyt otetaan vain kuvia. Hevoset poseeraavat taustalla kuin niitä olisi siihen erikseen pyydetty.

Kun kuvat on otettu, suuntaamme takaisin keskustaan.

–Nyt Raaheen tullessa piti ajaa Kummatin koulun ohi. Siellä oli aikanaan kioski, josta kävin ostamassa kolmella markalla irtokarkkeja. Se oli aina se kolme markkaa. Kolmen markan pussi oli aika iso.

Nyt vanhat koulun rakennukset ovat muuttuneet aivan tunnistamattomiksi.

Rantakadun varrella olevassa leikkipuistossa Koponen tapaa vanhan koulukaverinsa. He suunnittelevat tapaamista myöhemmin samalle viikolle. Jospa Oulun lähettyviltäkin tulisi osallistujia.

Mervi toteaa, että vanhat raahelaiset muistavat Raahesta ainakin yhden paikan, eli seurakunnan kesäkodin tai lyhyemmin Kesiksen. Palokunnankadulle kääntyessämme Mervi ällistelee muuttuneita maisemia. Metsää on hakattu ja alueelle rakennettu uusia taloja.

–Näitä taloja ei ollut tässä viimeksi.

Säännöllisistä vierailuista huolimatta kaupungin muutos pääsee yllättämään, sillä yleensä Mervi viettää perheineen aikaa vanhempiensa ja sukulaistensa luona. Aikoinaan hän ruukasi pyöräillä mummoloidensa ohi, mutta niitäkään ei enää ole.

Yllätykset eivät lopu tähän: Kesikselle johtava tie on niin myllätty, että hylkäämme ajatuksen perille asti kävelemisestä. Sen sijaan parkkeeraamme auton kanavan toiselle puolelle Kylmänniemen uimarannan parkkipaikalle.

Tutut rakennukset ovat yhä pystyssä.

–Silloin tuo vaikutti isolta, mutta tuohan on tuollainen tönö, Mervi nauraa ja pohtii, kukahan talossa on aikoinaan asunut.

–Tuollaiset asiat kiinnostavat nykyään. Nuorempana ei kiinnostanut ollenkaan.

Saunan vieressä on laituri, jonka päässä pohdittiin kaikenlaista.

Hän vietti kesiksellä nuoruuden tärkeät vuodet rippikoulun jälkeen aina siihen saakka, kun täytti 18.

–Se on ollut mun onni ja pelastus, että olen pyörinyt täällä. Meno oli paljon rauhallisempaa kuin olisi ollut jossain muualla.

Kerran seurakunnan nuorisotyöntekijä Mervi Tokola pyysi häntä laulamaan Saloisten kirkossa. Sitä nuorempana hän ei olisi uskaltanut laulaa julkisesti.