Metsän asuk­kail­le ome­noi­ta ja muuta hyvää

Tänä vuonna omenapuut antoivat niin runsaan sadon, että siitä riittää myös metsän asukkaille, Risto ja Kirsti Vesakoski kertovat.

Kaamospäivä ei voisi olla ankeampi. Pilvet roikottavat märkää ja vuotavaista mahaansa puittenlatvojen tasalla. Hämärtää, vaikka on keskipäivä.

Jostakin häivähtää savuntuoksu. Joku polttaa pihkapuita.

Märän metsän keskeltä löytyy huone, joka on luonnon itsensä muovaama. Kuuset seisovat niin tiheässä ympyrässä, että tuuli jää vihreän seinän ulkopuolelle. Puitten katveessa on laavu ja laavun edessä pieni nuotio.

Kirsti ja Risto Vesakoski ovat asettuneet kahvitauolle. Aamupäivä on ollut toimelias, kun metsän asukkaille on kierretty laittamassa tarjolle monenlaista murkinaa: linnuille talia ja siemeniä, kauriille omenoita.

Omenasanko on muhkea, ainakin 20-litrainen.

–Omenoita tuli tänä vuonna niin runsaasti, että kaikkia ei ennätä itse syömään. Etelä-Suomessa kauriita on ruokittu omenoilla iät ja ajat. Luulisi, että kauriit syövät omenoita myös meidän leveysasteilla.

Lähipuista alkaa kuulua tiaisten jutustelua. Kohta ensimmäinen lennähtää talia syömään. Tämä tali on lähtöisin lähiluonnosta: hirvenrasvoja on laitettu tarjolle katiskaverkosta muovattuun pussukkaan.

–Metsän keskellä käyvät ruokailemassa myös hömötiaiset ja töyhtötiaiset, jotka harvemmin tulevat taajamiin, Risto Vesakoski kertoo.

Viereisessä puussa on mehukanisterista muokattu jyvä-automaatti. Tarjolla on pelkkää kauraa.

–Kaura maistuu tiaisille hyvin täällä metsässä, ruokkija vakuuttaa.

Kauranjyvät maistuvat myös kauriille. Sitä lajia on tänä talvena tarjolla poikkeuksellisen runsaasti, sillä peltoihin jäi syksyllä ennätysmäiset määrät viljaa.

Riistapellot ovat oma lukunsa. Risto Vesakosken metsästysseuran raivaamiin riistapeltoihin on kylvetty perinteisesti kauraa ja naurista.

–Ne ovat hyväksi havaittuja ja menekki on taattua pitkälle talveen.

Äärimäisen hyvä menekki on myös nuolukivillä, joita metsästäjät vievät maastoon ennen kaikkea hirviä varten. Mutta suolantarve hiukoo muitakin luontokappaleita, muun muassa jäniksiä ja kauriita.

Lintuharrastajat ovat ruokkineet valkoselkätikkoja Raahen ympäristössä jo usean vuoden ajan. Ruokinnat ovat siellä missä linnutkin, eli maastossa luonnon keskellä. Lieneekö ruokinnalla osuutensa asiaan, mutta nämä harvinaiset ja uhanalaiset tikat ovat pesineet Raahen alueella jo useana vuonna.

Nyt ruokintoja on tarkoitus perustaa lisää, lintuharrastaja Henri Ukonaho kertoo.

–Metsähallitus on mukana hankkeessa ja olemme pystyneet hankkimaan talipötköjä huomattavan määrän.

Uusien valkoselkätikkaruokintojen perustamiseksi tarvitaan nyt suuren yleisön apua, lintuharrastajat vetoavat.

–Tarvitsemme vinkkejä sopivista maastokohteista. Valkoselkätikat viihtyvät maastossa, jossa on runsaasti lahoja lehtipuita, etenkin leppää ja haapaa.

Tikkaharvinaisuuden ruokkimiseen ei tarvita mitään erikoisherkkuja.

–Käytäntö on osoittanut, että kaupasta ostettu tavallinen rasvapötkö maistuu valkoselkätikalle jopa paremmin kuin perinteinen siansilava.

Ruokinnasta hyötyvät muutkin metsän siivekkäät.

–Hyvällä tuurilla sinne saattaa ilmaantua myös harmaapäätikka. Käpytikat löytävät paikalle yleensä ensimmäisinä, samoin tiaiset.