Mainos: Raahen Seudun joulutarjous: Raahen Seutu Digi + Lehti 2 kk vain 35 euroa, tilaa tästä!

Metsän val­koi­set kuk­ka­set

Kalevi Silvolan uusin runokirja on lahja isänmaalle ja äiti-kirkolle.

Kalevi Silvolan uusin runoteos on jo saanut kiitosta asiantuntijoilta. Kielikuvat ovat puhuttelevia, runojen puhe punnittua ja monitasoista.
Kalevi Silvolan uusin runoteos on jo saanut kiitosta asiantuntijoilta. Kielikuvat ovat puhuttelevia, runojen puhe punnittua ja monitasoista.

Raahelaisella Kalevi Silvolalla on kolme rakasta luonnonkukkaa.

–Metsätähdet, oravanmarjat ja ketunleivät ovat minulle tärkeitä. Niitä seuraan joka vuosi. Silloin kun ne ovat kukassa, minulle tulee kesä.

Kalevi Silvolalta on ilmestynyt jälleen runokirja. Kuinka sattuikin, uusi runokirja ja nuo kolme kesäntuojakukkasta näkivät päivänvalon samoihin aikoihin kevään vaihtuessa täydeksi kesäksi.

Tämän runokirjan valmistuminen saa tekijänsä aivan erityisen hyvälle mielelle.

–Kirjallani on ollut kaksi innoittajaa: 100-vuotias Suomi ja 500-vuotisjuhlaansa viettävä Suomen evankelisluterilainen kirkko. Molemmat ovat minulle hyvin tärkeitä. Niinpä kysyin itseltäni, mitä voisin tehdä isänmaani ja äiti-kirkkoni kunniaksi? Vastasin, että voisin kirjoittaa runokirjan.

Runokirjan nimikkoruno on enteellinen ja samalla symbolinen Maata polveni koski.

Ihmisen uni, todeksi tullut.

Tien pintaan vuodet jäivät

ihmiset kulkivat kohti ja ohi

kättä antoivat

silmät avasivat

ja sydänten elämät.

Poimin kukat ja piikit

tielleni tippuneet

polveni kosketti maata

sateet sen kastelivat

tahdon silmäillä taakse

otan aikaa seisahtaa

kuitenkin suuntaan eteen

polku on mennyt piiloon

edessä kukkulat.

Kalevi Silvola jäi eläkkeelle Raahen kirkkoherran virastaan aikoja sitten, viime vuosituhannen puolella. Ensimmäinen runokirja häneltä ilmestyi viimeisinä virkavuosina. Runoniekka myöntää nyt jälkeenpäin, että kynnys omien tekstien julkaisuun oli korkea.

–Olen kirjoittanut runoja nuoruudestani saakka. Joskus 1960-luvulla lähetin tekstejäni erääseen lehteenkin, mutta runot palautettiin ja todettiin, että emme nyt tarvitse runoja.

Kaikeksi onneksi kirkkoherran työtoveri Tuula Kunnasmäki, nykyisin Mustonen, patisti vuosikymmeniä myöhemmin kirjoittamaan joulurunon. Tuo runo syntyi kuin itsestään ja samalla avautui pitkään suljettuna ollut patoluukku.

Tärkeää kannustusta tuli myös perhepiiristä.

–Tyttäremme Outi oli nähnyt tekstejäni ja rohkaisi laittamaan niitä kansien väliin. Se oli sitä Pienten aurinkojen aikaa, Kalevi Silvola viittaa ensimmäiseen runokirjaansa.

–Itseluottamus alkoi vähitellen palautua. Tosin ei omien tekstien julkaiseminen vieläkään helppoa ole. Siinähän avaa ikkunan sisimpäänsä, jonne kaikki pääsevät katsomaan. Mutta se riski on vain otettava.

Kalevi Silvolalta on ilmestynyt kahdeksan runoteosta, joista yksi yhteisesti Kerttu Kastellin ja Heikki Silvolan kanssa, sekä kolme romaania. Kirjoittamisen ohella eläkepäiviä täyttää perisuomalainen miehinen harrastus, eli polttopuiden teko, oman metsäpalstan hoito ja viime aikoina myös kodin remontointi.

–On minulla uusikin harrastus. Olen laittanut metsäpalstalleni ruokintapaikan teerille. Sinne on mukava viedä kauroja ja käydä seuraamassa luonnon kiertokulkua eri vuodenaikoina. Olen rakentanut laavunkin sinne nevan reunalle. Kutsun paikkaa Reikäpetäjän rämeeksi.

Tänä vuonna metsätähdet ovat kukkineet ja ilahduttaneet luonnossa liikkujaa aivan erityisellä tavalla.

–Nuo kauniit kukat ovat täyttäneet maat ja mannut ja ne valaisevat metsää kuin tähdet konsanaan.

Julkaisujuhla

Kalevi Silvolan uusimman runokirjan Maata polveni koski esittelytilaisuus lauantaina 1. heinäkuuta kello 13 Raahen Kauppaporvarin Galleria Myötätuulessa, osoite Kirkkokatu 28, kolmas kerros.

Runoja lausuvat Raahen runoseuran lausujat Pirjo Laukka, Silja Lukkarila, Liisa Männistö, Seija Piippo ja Mirja Veikkolainen.

Runoilija itse juontaa tilaisuuden.