Talon piti olla vanhaan tyyliin puusta rakennettu. Siinä piti käyttää paikallista työtä. Se kestää muutaman seuraavankin sukupolven käyttö.
Piti olla hirsiseinät, rossipohjalattia, painovoimailmastointi ja seinissä punamultaa. Taloon piti olla kulku ison kylmäkuistin kautta. Sen piti sijaita ainakin muutaman hehtaarin tontilla.
Tarkoitus oli käyttää taloon nimenomaan itse omasta metsistä hakattua ja sahautettua puuta. Mitään muovia taloon ei haluttu. Kaikkien rakenteiden piti olla hengittäviä.
Sama periaate koskee myös taloon hyväksyttyjä huonekaluja.
– Kaikki voidaan kunnostaa ja maalata, tähdentää Maria Vanhatalo, joka ei sulata kertakäyttökulttuuria sen enempää kuin taloja, joita tehdään vain 30 vuodeksi.
Nyt, kun heidän talonsa on maalausta vaille valmis, se on lähes sellainen kuin he halusivatkin.
Iso-Vesalan talon pohjaratkaisu on perua vanhoista pohjalaisista rakennuksista. Siinä on kamareita toisessa päädyssä, suuri avonainen pirtti ja erillinen keittiö. Sen, että keittiössä touhutaan, ei tarvitse näkyä muualla talossa.
Ulkoseinät ovat 24 senttiä vahvaa liimattua lamellihirttä.
– Hirren kanssa oli pakko tehdä kompromissi. Veistetyn hirren hinta olisi ollut 2–3-kertainen lamellihirteen verrattuna, kertoo Maria Vanhatalo.
Eristeissä on ekovillaa, tervapaperia ja pellavaa. Tapetti, missä sitä energiasäästösyistä ja rakennusmääräysten takia on jouduttu käyttämään, on Marian itse maalaamaa hengittävää makulatuuripaperia.
Vesikiertolattialämmitys lämpiää maalämmöllä. Suuri leivinuuni luovuttaa lämpöä kolme päivää lämmityksen jälkeen. Näin jälkikäteen Maria Vanhatalo miettii, että uunista tuli ehkä turhan iso, kun maalämmitys on niin halpaa.
Yksikerroksisen, 3 makuuhuoneen ja 200 neliömetrin kokoisen hirsitalon huoneet ovat 2,7 metriä korkeita. Koko taloa kuvaa väljyys, tilavuus ja ilmavuus. Miika Vanhatalo myöntää, että he halusivat tilaa asuttuaan pitkään pienissä tiloissa.
– Me satsattiin halpoihin neliöihin. Pirtti on 58 neliötä. Jos talo olisi vaikka vähän lyhyempi, se olisi pienentänyt pirttiä mutta ei paljon kuluja. Keittiö ja makuuhuoneet voivat olla pienempiä, Maria Vanhatalo huomauttaa.
Uniikkitalon rakentaminen kesti 11 kuukautta. Se ajoittui samaan aikaan, kun perheeseen syntyi Ebba-tytär.
Sokkeli tilattiin urakoijalta, ja se tuli parissa päivässä. Hirsirunko nousi 4 päivässä. Apuna oli sukulaismiehiä, ystäviä ja naapureita. Marian isä Pekka Honkakoski oli talkoissa melkein joka päivä. Maria Vanhatalo maalasi aamulla lautoja, jotka Miika Vanhatalo saattoi illalla laittaa paikalleen.
– Työnjako on ehkä kaikkein tärkeintä rakentamisessa. Ja jos on talkoot, pitää suunnitella ne etukäteen niin, että kaikilla on tekemistä, sanoo Maria Vanhatalo.
Kilpailuttamalla ja rakentamalla talon itse pitkälti omasta metsästä hakatusta puusta Vanhatalot säästivät pitkän euron.
– Kilpailutus on helppoa: yksi sähköposti 10 paikkaan. Sillä voi säästää kymmeniätuhansia euroja. Ei meillä olisi ollut varaa tällaiseen taloon, jos kaikki olisi ostettu rautakaupasta. Hankimme tavaraa pieniltä tekijöiltä, Maria Vanhatalo kertoo.
Niinpä peltityöt ovat Vihannista, ikkunat ja ovet Oulaisista, höyläys Raahesta, hirsirunko Haapavedeltä ja muuraus Raahesta.