Energiatodistukset perustuvat rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin. Sen mukaan kaikissa EU-maissa rakennuksella on oltava energiatodistus, kun se rakennetaan, myydään tai vuokrataan.
Vuodesta 2013 lähtien ja nyt vuotta 1980 vanhempien talojen energialaskennan tuloksena saadaan laskennallinen E-luku (luokka A-G), joka tarkoittaa ostoenergian määrää kerrottuna kertoimella laatuna kWhE (m2 vuosi). Vanhoissa todistuksissa on esitetty energian nettotarpeeseen perustuva ET-luku (Luokka A2007-G2007).
Ostoenergialla tarkoitetaan ulkopuolelta hankittavaa energiaa. Energiatodistuksessa on talon energiakulutus myös ilman kertoimia, joka helpottaa kulutuksen vertailua.
Jos vanhemman talon mitattu kulutus poikkeaa huomattavasti todistuksen lasketusta, on tarpeen tarkastella poikkeamisen syitä. Suuri kulutus voi johtua käyttäjämääristä, asumistottumuksista, lämmöneristyksen puutteista, uusiutuvan energian käytön puutteista tai esimerkiksi ilmanvaihtokoneen lämmöntalteenoton tehottomuudesta.
Todistuksessa tuleekin EU-direktiivin mukaan olla maininta rakenteellisista energiatehokkuutta parantavista korjaustoimenpieteistä. Pienempi kulutus kertoo pääasiassa asioiden olevan kohdallaan.
Uuden rakennuksen E-luvut kertovat materiaalien tehokkuudesta, lämmitysjärjestelmistä, lämmön talteenotosta jne. Vertailulaskelmilla saadaan määritettyä haluttu lopputulos.
Mainittakoon, että vuoden 2021 alusta eli vajaan neljän vuoden kuluttua uusien talojen tulee olla ns. nollaenergia/passiivitaloja eli energiatehokkaasti rakennetut talot lämpiävät silloin erilaista käytön lämpöä hyödyntämällä ja aurinkoenergialla. Suomessa E-luvun tulisi olla puolta pienempi kuin nykyisen A-luokan alarajan.
Heikki Riikonen
Energiatodistusten laatija
